Avain menestykseen
12. sunnuntai helluntaista.
Sananl. 28: 13-14
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty,
joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa,
tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä
”Haluatko menestyä elämässäsi”, kysyy vastaantuleva kaupustelija.
”Totta kai, mutta kuinka se on mahdollista? En omaa erityisiä taitoja, koulussakin olin lähinnä keskinkertainen”, vastaan.
Kauppamiehellä on vastaus: ”Et selvästikään tunne itseäsi, kaiken lähtökohtana on itsetuntemus: Toisia ovia täytyy avata, toiset sulkea. Tule mukaani, annan sinulle avaimet.”
Mene itseesi, kehottaa myös tulevan sunnuntain kirkollinen aihe. Jos toimin ohjeen mukaan, mitä sisältäni mahtaa löytyä? Monia mieluisia asioita, varmasti, mutta myös sellaisia, joita en uskalla tai edes halua tunnustaa.
Jumalan sana, vieläpä monessa kohdin, kehottaa arvioimaan sisintä ja tapaa elää. Kykenenkö seisomaan selkä suorana itseni ja tekemisteni edessä? Entä Hänen, joka tuntee jokaisen askeleeni, ajatuksetkin?
Johdantotekstimme mukaan tie menestykseen ei löydy rikkeiden salailusta ja sydämen kovuudesta. Kun Jumalan pyhyys hiljentää mielen ja asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen, voi aiemmin armottomankin sisimmästä löytyä tilaa armolle.
Olisiko oikeaa itsensä tuntemista ja tie todelliseen menestykseen siinä, että nöyrtyy vastaanottamaan armon Jumalan lahjana? Armon, jota Taivasten valtakunnan evankeliumissa jokaiselle katuvalle ehdoitta julistetaan?