Rankkojen vaiheiden läpi elänyt Pietari Jetsonen on aina kokenut Jumalan läsnäolon
Syntymänsä ja kuolemansa välissä Jetsonen haluaa palvella Jumalaa tämän osoittamalla tavalla.
Lauantaina 22. elokuuta kokoonnuttiin Kuopion tuomiokirkossa kolmatta kertaa sateenkaarimessuun. Saarnasta vastasi teologian opiskelija Pietari Jetsonen, jolle kutsu osallistua messuun oli suuri ilo ja kunnia.
”Olen nyt palannut ainakin toistaiseksi opiskelukaupungistani Helsingistä Kuopioon. Sateenkaarimessu oli hieno tapa astua tähän elämänvaiheeseen.”
Turhia sanoja ovat kaikki sellaiset, jotka ovat rakkaudettomia.
”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Tällä Raamatun lauseella tarkoitetaan, että turhista sanoista joutuu tilille. Turhia sanoja ovat kaikki sellaiset, jotka ovat rakkaudettomia”, Jetsonen pohti saarnassaan.
Hänen mielestään sanoma sopii erityisen hyvin sateenkaarimessuun. Jetsonen tietää mistä puhuu, sillä rakkaudettomat sanat ovat häntäkin satuttaneet lapsesta saakka, vaikka kaikkia niitä ei edes suoraan hänelle osoitettu.
Kuolema tuntui oikealta ratkaisulta
Jetsonen vietti lapsuutensa Vehmersalmella. Tuolloin hänet vielä tunnettiin Sanna Helena Jetsosena. Jossain vaiheessa nuoruusvuosien ylle alkoi kerääntyä tummia pilviä.
”Masennukseni alkoi oireilla yläasteella ja kärsin myös syömishäiriöstä. Kamppailin seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvien kysymysten kanssa, en vain tiedostanut tuolloin kunnolla, mistä oli kyse.”
Kun Jetsonen muutti yksin Kuopioon lukio-opintoja varten, hänen vointinsa romahti.
”Soitin isälleni ja pyysin apua. Hän vei minut sairaalaan, jossa minulla todettiin vakava aliravitsemustila. Syömishäiriöni oli kehittynyt todella pahaksi.”
Jetsonen päätyi psykiatriseen hoitoon Julkulan sairaalaan. Siellä paneuduttiin myös hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvään kipuiluun.
Todellisuudessa olin päättänyt tappaa itseni.
”Sain luvan lähteä yksin bussilla Setan kokoontumiseen. No, sinne minulla ei ollut ajatustakaan mennä. Todellisuudessa olin päättänyt tappaa itseni.”
”Soitin kuitenkin karkumatkaltani sairaalaan ja kerroin aikeestani. En nimittäin halunnut, että kukaan ulkopuolinen löytäisi ruumistani vaan pyysin, että se hoidettaisiin mahdollisimman pian pois näkyviltä.”
Jetsosella oli ajatuksena hukuttautua Kallaveteen. Sairaalan hälyttämät poliisit olivat ehtineet perään ja Jetsonen tajusi, ettei ehtisi satamaan. Sen sijaan hän suuntasi keskustan tuntumassa olevaan lampeen, mutta ohikulkija ehti puuttua tilanteeseen.
”Tämä nainen halasi ja silitteli minua niin kauan, kunnes ambulanssi saapui. Hän ei välittänyt siitä, että kastui itsekin läpimäräksi kylmässä illassa.”
Itsemurhayritys oli Jetsosen kolmas.
Rääväsuinen rettelöitsijä oppi ihmisten tavoille
Jetsonen oli psykiatrisessa hoidossa lähes puoli vuotta. Sairaalasta hän siirtyi tuolloin Männistössä sijainneeseen kuntoutuskoti Oivaan.
”Se oli ihanan lämmin ja pullantuoksuinen paikka. Kuntoutuslaitoksia mollataan usein, mutta minulle siellä vietetty aika oli merkityksellistä. Olin rääväsuinen rettelöitsijä ja välillä mykkäkoululainen. Oivassa minusta sukeutui lopulta kunnolla käyttäytyvä ihminen.”
Helppoa se ei toki ollut. Jetsonen muistelee, kuinka eräskin kerta koko kuntoutuskoti piti evakuoida hänen pistettyään ranttaliksi.
Jumalan armosta olen se, mikä olen.
”Oivastakin tuli lähdettyä lippahivoon. Tarkoitus oli jälleen yrittää itsemurhaa, mutta kaupungilla haahuillessani suuntasinkin Tuomiokirkkoon odottamaan olon helpottumista. Sitä olen harrastanut myöhemminkin – menen kirkkoon ja istun niin kauan, että alkaa tuntua paremmalta.”
Vaikka Jetsosen elämä on lapsesta saakka ollut monella tavalla rankkaa ja repivää, hänellä on silti ollut aina tunne, että Jumala kulkee mukana.
”Kuten korinttolaiskirjeessä sanotaan: Jumalan armosta olen se, mikä olen. Oma tarinani kaikkine käänteineen on niin epäuskottava, että tuo lause kuvaa sitä täydellisesti.”
”Yrityksistäni huolimatta en ole päässyt hengestäni. Olenkin rukoillut Jumalaa näyttämään minulle tehtävän täällä, sillä haluan palvella häntä niin kauan kuin elän.”
Nimi valikoitui opetuslapsi Pietarin mukaan
Jetsonen kertoo aina tykänneensä kirjoittamisesta. Päiväkirjoihin on tullut purettua sydäntä lapsesta saakka.
”Olin jo peruskouluaikaan kirjoittanut, että kiveä minun on pakko olla, sillä muuten olisin jo hajalla kuin hiekka.”
Pietari tarkoittaa kalliota – ei ihme, että se valikoitui Jetsosen uudeksi nimeksi. Mutta kertoo hän nimivalinnalle muitakin perusteita.
”Opetuslapsi Pietarihan kielsi Jeesuksen kolmesti. Minä yritin kolmesti itsemurhaa, joka on elämän kieltämistä ja siten myös Jumalan kieltämistä.”
Ehkä järjestän vuosipäivän kunniaksi viisivuotissynttärit.
Jetsonen halusi uudelle nimelleen myös kirkon siunauksen.
”Lokakuussa tulee viisi vuotta siitä, kun minulle järjestettiin niin sanottu kasteen muistamisen tilaisuus. Se oli kaunis ja liikuttava hetki, joka merkitsi minulle paljon.”
”Ehkä järjestän vuosipäivän kunniaksi viisivuotissynttärit kakkuineen ja kynttilöineen”, Jetsonen virnistää.
Kirkon kohtaava työ kiinnostaa tulevaisuudessa
Jetsonen kiinnostui teologian opinnoista muutettuaan Helsinkiin.
”Alun perin olin hakenut opiskelemaan journalistista alaa, mutta ovet sinne eivät auenneet. Helsingissä huomasin, että sikäläisissä kirkon piireissä oli enemmän avarakatseisuutta kuin kotiseudullani. Ajattelin, että teologia voisikin olla varteenotettava vaihtoehto.”
Valmistumisen jälkeen kohtaava työ tuntuisi Jetsosesta itselleen sopivimmalta.
Ajattelin, että teologia voisi olla varteenotettava vaihtoehto.
”Ehkä papin työ sairaalassa tai vankilassa voisi olla minun juttuni.”
Suunnitelmissa oli valmistua vuoden 2027 loppuun mennessä, mutta nyt Jetsonen on joutunut ottamaan aikalisän.
”Puutossalmella asuvat vanhempani ovat molemmat sairastuneet ja halusin tulla auttamaan heitä. Olisin aika tekopyhä kristitty, jos kulkisin risti kaulassa ja istuisin kirkonpenkissä, mutta en toteuttaisi kristityn lähimmäisenrakkautta konkreettisesti.”
Pehmeä lähestymistapa toimii paremmin ennakkoluuloja vastaan
Seksuaalivähemmistöt ja heidän oikeutensa ovat olleet kirkon piirissä pitkään kuuma peruna.
”Tuntuu, että avioliittokeskustelu on jumiutunut paikoilleen. Vastakkaisten näkemysten edustajat pitäytyvät tiukasti omissa kannoissaan eikä aitoa vuoropuhelua tahdo syntyä.”
Jetsonen on itsekin joutunut joidenkin konservatiivien hampaisiin. Hän ei kuitenkaan ole halunnut vastata heille aggressiiviseen tyyliin.
” Ennakkoluulothan kumpuavat pelosta ja epävarmuudesta. Olen pyrkinyt järjestämään yhteisiä tapaamisia ja yhteistä tekemistä, joiden aikana voidaan tulla paremmin tutuiksi. Koen, että se on paras tapa lievittää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja rakentaa yhteisymmärrystä.”
Äänekäs vähemmistö saa enemmän julkisuutta.
Jetsonen huomauttaa, että Jeesus kehotti kuuntelemaan hätää ja kipua.
”Miksi kirkko ei kuitenkaan halua kuulla sitä kipua, jota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat?”
On Jetsosen mukaan silti tapahtunut myös edistystä.
”Rakkaudellisuus on lisääntynyt kirkon piirissä takavuosiin verrattuna. Äänekäs vähemmistö vain saa enemmän julkisuutta ja yrittää esiintyä kirkon virallisena kantana.”
Vakaumus on tatuoituna kehoon
Pietari Jetsosella on useita tatuointeja eri puolella kehoa. Ne kaikki kertovat hänen vakaumuksestaan.
”Ajattelin nuorena, että jos olen elossa vielä 18-vuotispäivänäni, haluan ottaa ristitatuoinnin. Se toteutui, ja myöhemmin tatuointeja on tullut lisää.”
Säärestä löytyy vanha kristillinen kalasymboli.
Tällä hetkellä Jetsosen käsivarsia koristavat ristin lisäksi muun muassa puhutteleviksi koetut virsien säkeet, säärestä puolestaan löytyy vanha kristillinen kalasymboli.
”Ehkä joku päivä hommaan myös Kristus-monogrammin.”
Pian 27 vuotta täyttävän Jetsosen tulevaisuudenhaaveet ovat pieniä – ja samalla hyvin suuria.
”Haaveilen siitä, että elämä sujuisi kivuttomasti ja olisi seesteinen olo.”