Tuomas Enbuske haluaa tehdä hyvää
Uskoon tuleminen on usein pitkä prosessi. Tuomas Enbusken kohdalla se piti sisällään myös jyrkän ateismin vaiheen.
Toimittaja, mediavaikuttaja Tuomas Enbuske sai muutama vuosi sitten aikaan jonkinasteisen kohun. Hän kertoi sairastuneensa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
Hyvin uskontokielteisenä pidettyä Enbuskea alettiin myös nähdä säännöllisesti kirkoissa. Julkisuudessa pohdittiin, mitä ihmettä miehelle oikein oli tapahtunut.
Ateismikin oli osa uskonmatkaa
Tapaamme hyvinvoivan oloisen Tuomas Enbusken kanssa Helsingin keskustan kahvilassa.
Tuomas kertoo lapsuudenkotinsa olleen lähinnä tapaluterilainen.
”Rippikoulussa tajusin, että eihän tässä kristinuskossa ole mitään järkeä. Kyseenalaistaminenhan kuuluu siihen ikään.”
Tämän vuosituhannen alussa Tuomas Enbusken elämässä seurasi jakso, jota hän kutsuu taistelevan ateismin kaudeksi.
”Uskovana ihmisenä en nyt tuota vaihetta häpeä. Sekin kuuluu yhtenä osana tähän matkaani.”
Tiukka ateismi alkoi kuitenkin vähitellen väistyä sivuun. Enbuske alkoi muuntua niin sanotuksi kulttuurikristityksi.
Totesin, että minähän uskon!
”Koko länsimainen yhteiskuntahan perustuu kristinuskolle. Kaikista puutteista ja ongelmista huolimatta se on mielestäni paras yhteiskuntamalli, joka pystyy myös korjaamaan itseään.”
Sitten seurasi sairastuminen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ystävien tuella Enbuske pääsi hoitoon. Lääkkeiden avulla alkoi toipumisprosessi.
”Kun olin tervehtynyt, niin aloin kelata uskonasioita uudelleen. Totesin, että minähän uskon!”
Yhden mahdollisen väärinkäsityksen Enbuske heti oikaisee.
”Vaikka käytännössä lopetin päihteiden käytön, niin minulle ei käynyt niin, että yksi uusi asia vain tuli poisjääneen tilalle. Tuntuu siltä, että jotenkin halveksisin uskoa, jos ajattelisin näin.”
Kun Jumala vähän kettuili
Pelkistetty luterilainen kirkko ei tavallisesti tarjoa upeita visuaalisia elämyksiä, kiehtovasta mystiikasta puhumattakaan.
Tuomas Enbuskelle tohtori Lutherin seuraajineen määrittelemä oppi ja tavalliset aamukympin jumalanpalvelukset riittävät enemmän kuin hyvin.
”Olen tosi luterilainen koskien rituaaleja ja myös uskon logiikkaa. En kaipaa kirkkoon mitään gospeliakaan, vaan perinteinen urkumusiikki riittää hyvin.”
Enbuske on ollut varma siitä, että monelle uskon vahvistukseksi tulevat yliluonnolliset ilmiöt, kuten kielillä puhuminen tai Pyhän Hengen kosketus eivät ole hänelle tarpeellisia.
Olisin uskonut Jumalaan ilman pyhän kosketustakin.
Hän luonnehtiikin aikamoiseksi ”Jumalan kettuiluksi”, kun järjellä käsittämätön kokemus kuitenkin osui kohdalle.
Tuomas Marjamäen kirjoittamassa Enbusken elämäkerrassa (Docendo 2025) hän kuvaa sitä, ”miten äärettömän hyvä fiilis meni lävitseni”.
Myöhemmin sama kokemus on toistunut, mutta lievempänä.
”Olisin uskonut Jumalaan ilman tuota pyhän kosketustakin. Ei tuollaisten asioiden kokemista pidä keneltäkään uskovalta edellyttää, puhumattakaan mistään kyttäämisestä”, Enbuske sanoo.
Enbuske mieltää olevansa välikappale
Kristityn ihmisen yksi perustehtävä on opastaa muita ihmisiä uskon polulle eli kirkon kielellä sanoen evankelioida.
Tuomas Enbuske näkee itselläänkin tässä tehtävän. Hän mieltää kuitenkin olevansa vain välikappale eikä mikään aktiivinen käännyttäjä.
Olen aikamoinen kotona viihtyvä erakko.
”Olen saanut täysin tuntemattomilta ihmisiltä viestejä, joiden mukaan he ovat minun kauttani tulleet uskoon. Silloin tällä uskon asioista puhumisellani on pointti.”
Uskoon tullut julkisuuden henkilö saa luonnollisesti paljon pyyntöjä tulla puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin.
”En kuitenkaan halua rasittaa esiintymisillä itseäni liikaa. Olen aikamoinen kotona viihtyvä erakko ja ihmisjoukossa oleminen voi kuormittaa minua.”
Kristityn pitää tehdä hyvää tänään ja huomenna
Tulevaisuuden varalle Tuomas Enbuskella on suunnitelmia.
Hän haluaisi tehdä hyvää. Suunnitelmallisesti ja mahdollisimman paljon.
”En väitä vieläkään olevani kovinkaan hyvä ihminen. Näen kuitenkin niin, että kristityn pitää tehdä tänään hyvää ja huomennakin. Sitä ei voi lopettaa, koska koskaan et ole tehnyt tarpeeksi hyvää”, toimittaja järkeilee.
Enbuske arvelee omien hyvien tekojensa olevan tällä hetkellä aika käytännönläheisiä. Esimerkki löytyy suhteesta läheiseen ihmiseen.
En väitä vieläkään olevani kovinkaan hyvä ihminen.
”Olen aikaisemmin ollut aika kohtuuton isääni kohtaan. Jos häneltä nykyisin tulee jotenkin ärsyttävä viesti, niin tekisi mieli vastata heti kettuillen. Reagoin kuitenkin vasta myöhemmin kivalla viestillä.”
Takavuosina kokaiinia säännöllisesti käyttäneen Tuomas Enbusken sydäntä lähellä ovat erityisesti huumeiden käyttäjät.
Haastattelun aikanakin hän päivittelee sitä, kuinka sekaisin etenkin trendihuume peukun käyttäjät voivat olla.
”Odotan johdatusta siihen, että saisin oikeasti alkaa tehdä jotakin esimerkiksi näiden ihmisten auttamiseksi. Kaipaisin jotain sellaista, johon voisin sitoutua pitemmäksi aikaa”, Enbuske pohtii.