Kiitos – kaunis sana luo yhteyttä ja tunnustaa hyväntekijän

Mitä sanotaan? Näin kysytään lapselta, kun tälle on annettu tikkari.

Jos lapsi osaa kiittää, hän antaa tunnustuksen. Kertoo toiselle, että tunnistan sinut hyväntekijäkseni. Tikkari on suurta herkkua. Se ei pudonnut taivaasta suuhuni, vaan sinä annoit sen. Olen siitä iloinen. Siksi kiitän sinua.

Näin kiittäminen luo yhteyttä ihmisten välille. Lahjan saanut ilmaisee ilonsa lahjoittajasta. Ihanaa kun teit minulle hyvää.

Hankitusta menestyksestäkin kuuluu kiittää

Hyviin tapoihin kuuluu kiittää. Mutta täytyykö minun kiittää palkkapäivänä palkanlaskijaa? Minähän olen itse ansainnut palkkani. Lahjakkaan ja ahkeran, suuren lisäarvon tuottajan tilipussi painaa paljon. Pitääkö siitäkin kiittää? Minähän olen itse ansainnut vaurauteni?

Totta on, että menestys ansaitaan suurella vaivalla. Ensin opiskellaan ankarasti, kun muut bailaavat viihteellä. Sitten vaativaan työhön, joka vie kaiken ajan ja henkisen energian.

Omat voitot eivät silti ole koskaan pelkkiä omia työvoittoja. Tarvitaan myös onnea. On kohdattava juuri oikeita ihmisiä, oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikean informaation kanssa.

Tarvitaan myös onnea.

Siksi itse hankitusta menestyksestäkin kuuluu kiittää. Onnistumisten taustalta löytyy kannustavia vanhempia, viisaita opettajia ja reiluja työkavereita.

Ja myös se hyvien sattumien sarjaksi kutsuttu Onnetar. Hän toki suosii rohkeaa ja ahkeraa. Mutta nämä voimaominaisuudet on saatu ainakin osittain synnyinlahjaksi. Toiset sitten osaavat vielä kehittää niitä eteenpäin.

Niinpä palkkapäivänä kuuluu kiittää muitakin kuin itseä. Kukaan ei kukoista vain omasta ansiostaan.

Kiitollinen tajuaa osoittaa lempeyttä elämän kolhimille

Elämänasenteiden tutkimuksessa puhutaan kiitollisuuden filosofiasta. Kiitollinen tajuaa riippuvuutensa itseä suuremmista voimista, joten hän suhtautuu nöyrästi menestykseensä.

Ja myötätuntoisesti niihin, joita elämä on satuttanut kipeästi. Heillä on ollut huonoa onnea. He eivät ole pelkästään itse ja vain tahallaan sotkeneet asioitaan. On paljon, mihin ei vain voi itse vaikuttaa. Joskus yksi huono sattuma johtaa toiseen ja se kolmanteen.

Haluan jakaa omasta hyvästäni toiselle.

Kiitollisuudesta virtaa armollisuus niitä kohtaan, joille elämä ei ole ollut yhtä suopea. Ja anteliaisuus. Haluan jakaa omasta hyvästäni toiselle. Jos en vapaaehtoisesti, niin iloisena veronmaksajana ainakin.

Jo apostoli Paavali sanoi Jumalan siunaavan joitakin aineellisella hyvällä, jotta he voisivat auttaa niitä, joilla ei ole mitään. Menestyksen tarkoitus ei ole koitua vain omaksi ja oman lähipiirin iloksi.

Kaiken taustalla vaikuttaa Suurin Hyvä Tahto

Jumala itse kuiskaa ihmisille kiitollisuuden tunteen kautta. Eräässä puheessaan Paavali sanoi Jumalan antaneen itsestään merkin ihmisille tekemällä heille monenlaista hyvää. Maa kasvaa ja taivas antaa sateen. Tästä ihmisten pitäisi huomata, että suurempi hyvä pitää heistä huolen.

Modernina aikana tästä kokemuksesta on johdettu jumala-argumentti. Se toimii seuraavalla tavalla. Mietin saamiani siunauksia. Moni asia on mennyt elämässäni hyvin. Vastoinkäymisistäkin olen selvinnyt.

Tajuan myös lahjojen antajan.

Niinpä koen pakahduttavaa kiitollisuutta. Teen listan hyväntekijöistäni, joille lähetän kiitokseni: vanhemmat, opettajat, ystävät, työnantajat, Suomen koululaitos ja niin edelleen. Lista pitenee ja pitenee.

Mutta kiittämisen tarve ei tyydyty. On kuin joku olennainen hyväntekijä puuttuisi vielä. Sitten oivallan, että kiittämäni tahot ovatkin välikappaleita. Heidän kauttaan kaiken taustalla vaikuttava Suurin Hyvä Tahto lähettää minulle siunauksiaan.

Näin kiitollisuudentunteesta tulee Jumalan puhetta minulle. Kun tajuan saaneeni lahjoja, tajuan myös lahjojen antajan.

Kiitos on lyhyin uskontunnustus ikinä

Lahjoista kuuluu kiittää. Muuta Jumala ei odotakaan itselleen. Sitä vain, että ihminen laittaa kädet ristiin ja sanoo: kiitos.

Tässä on lyhyin uskontunnustus ikinä. Siinä tunnistetaan taivaallinen hyväntekijä ja haetaan yhteyttä häneen. Lahja kun nostaa sydämen kohti lahjan antajaa. Se saa sanomaan: opeta minua tuntemaan sinua enemmän, sinä suuri ja hyvä.

Kun ihmiset kokoontuvat yhdessä kiittämään Jumalaa, syntyy jumalanpalvelus. Sen ytimessä oleva ehtoollinen on itseasiassa kiitosateria, mitä ehtoolliseen viittaava sana eukaristia tarkasti ottaen tarkoittaa.

Lahjoista kuuluu kiittää.

Ajatus on seuraava. Jumala on antanut lupauksen. Kun jaatte leipää ja viiniä, minä itse tulen niiden kautta luoksenne ja jaan kullekin juuri sellaisia lahjoja, joita hän tarvitsee. Toisin sanoen, siunaan teitä niiden kautta.

Lupaus on niin loistava, että kristityt tietenkin tarttuvat siihen. Ehtoollista vietetään ahkerasti ja kiitosmielellä. Taivaan lahjaa juhlitaan ja lahjan antajaa ylistetään.

Kiittämätön vain nauttii itsekkäästi

Kiitollisuuden vastakohta on omahyväinen kiittämättömyys. Kaikki on omassa varassani. Menestykseni on minun ansiotani, epäonnistumisista saan syyttää vain itseäni.

Tämä on raskas filosofia. Se tekee ihmisestä ylimielisen ja turvattoman. Jos luulee kaiken olevan omassa varassaan, jääkin lopulta omaan varaansa.

Teologisessa mielessä synti alkaa kiittämättömyydestä. Todellisuutta pidetään pelkän persoonattoman sattuman leikkinä, jota mikään suurempi hyvä tahto ei ohjaa. Kun Jumalaa ei tunnusteta, häntä ei kiitetäkään. Ihmisen yhteys Luojaan ohenee ja kenties katkeaa kokonaan.

Sydämestään kiitollinen tekee uhrauksia.

Kiittämättömyys rikkoo myös muita suhteitani. Jos en näe muita ihmisiä, luontoa ja kaikkea ympärilläni lahjana, minulta häviää kunnioitus niitä kohtaan. Ne muuttuvat itseisarvoista hyödykkeiksi, joita käytän omaksi hyväkseni.

Ajatellaan vaikka ympäristökäyttäytymistä. Jokainen sanoo arvostavansa luontoa, mutta kulutuskäyttäytyminen kertoo toista. Kiitollisuus on lopulta vain iloa itsekkäästä nauttimisesta, ei aitoa vastalahjan antamista.

Sydämestään kiitollinen taas tekee uhrauksia. Hän luopuu omastaan. Hän sanoo, että minulla on jo monta hyvää ja kaunista. Niinpä en lähde sille lentolomamatkalle, vaikka mieli tekisi.

Lopussa jäljelle jää yksi sana

Laadi kiitoslista, joskus neuvotaan. Mieti, mikä elämässäsi on suloisesti, ja ajattele sitä.

Vielä parempi olisi oikeasti kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet minulle hyvää. Sanoa työkaverille, että kanssasi on hyvä tehdä töitä. Kertoa ystävälle, miten tärkeä olet minulle. Kiittää omia vanhempia kaikesta.

Kiitä oikeasti niitä, jotka ovat tehneet sinulle hyvää.

Tämä ei ole aivan helppoa. Ehkä täytyy ensin vähän valmistautua. Miettiä, millä sanoilla kerron toiselle, mikä merkitys hänellä on ollut minulle. 

Lopulta ainoa mitä jää jäljelle, on kiitos. Kun arkun äärellä jätetään viimeisiä hyvästejä, moni sanoo silloin sen kauniin pienen sanan, kiitos kaikesta. Ja miettii samalla, että se olisi pitänyt sanoa vielä hänen eläessään.