Marketta Rantama nojaa kivimuuriin ja hymyilee hienoisesti, taustalla keväistä ja aurinkoista katukuvaa.
”Olen huomannut, että elämässäni on ollut paljon johdatusta. Asiat ovat menneet niin kuin niiden on kuulunutkin mennä”, Marketta Rantama pohtii. Kuva: Tuija Hyttinen

Marketta Rantama: ”Elämää kannattaa juhlia”

Hiljattain 70 vuotta täyttänyt Marketta Rantama juhlisti syntymäpäiväänsä yhdessä lapsenlapsensa kanssa täynnä kiitollisuutta elämästä.

Lankalauantaina 4.4. kuopiolaisen Marketta Rantaman juhlissa kävi kymmenittäin vieraita pitkin päivää. Juhlan aiheena ei ollut ainoastaan Rantaman 70-vuotispäivä, vaan myös pojantyttären Fannin ensimmäinen syntymäpäivä.

”Fannin elämän alku ei ollut helppo, sillä hän vietti kaksi ensimmäistä kuukauttaan Helsingin Uudessa lastensairaalassa. Nyt kaikki on onneksi hyvin”, Rantama kertoo.

”Minulla ei alun perin ollut tarkoitus viettää mitään isompia juhlia. Mieleni kuitenkin muuttui, kun Fannin tilanne kääntyi parhain päin. Mikäpä olisi hienompaa kuin juhlia yhdessä ja olla kiitollinen elämästä.”

On tärkeintä antaa lapsille aikaa

Fannin lisäksi Rantamalla on yksi biologinen lapsenlapsi ja kaksi ”bonuksena” tullutta lapsenlasta. He kaikki asuvat Helsingin seudulla.

”Näen heitä noin joka toinen kuukausi. Kesäisin vietämme enemmän aikaa yhdessä kesämökillämme Leppävirralla, jonne lapset perheineen mielellään tulevat.”

”Minulle tärkeintä on antaa lastenlapsille aikaa. Leikimme yhdessä pehmoleluilla ja luemme paljon.”

Kesäisin vietämme enemmän aikaa yhdessä.

Rantama kertoo opiskelleensa työn ohessa lähes koko työuransa ajan. Tästä hän on välillä kokenut huonoa omatuntoa.

”Mietin, oliko minulla tarpeeksi aikaa omille lapsilleni. Olen heiltä jälkeenpäin kysellyt, kuinka kokivat asian. Kaikki kolme ovat kuitenkin vakuuttaneet, ettei lapsuudesta jäänyt huonoja muistoja.”

”Lapseni ovat löytäneet omat polkunsa ja he ovat hyvin itsenäisiä. Emme soittele päivittäin, mutta kalenterini tyhjenee kyllä heti, jos heiltä tulee avunpyyntö esimerkiksi lastenhoitoon.”

Elämän eri kerrokset ovat aina läsnä

Syntymäpäivänään Rantama kertoo kokeneensa hyvin vahvasti elämän kerroksellisuuden.

”Tunsin, että minussa vaikuttaa samaan aikaan kaikki eri elämänvaiheet. Myös vierasjoukossa se näkyi: mukana olivat luonnollisesti aviomieheni, lapset perheineen ja sisarukseni, mutta myös ilahduttavan moni vuosien varrella tutuksi tullut ihminen. Olin kiitollinen jokaisesta vieraasta.”

Marketta Rantama on puoliso, äiti ja mummo. Näiden lisäksi hän on myös uranainen, joka ei heittäytynyt lepäilemään laakereillaan, kun eläkepäivät koittivat. Perinteinen eläkeläisen viitta ei sopinut hänelle.

”Mielestäni osaaminen ei jää lähtökahveille. Halusin vielä jatkaa työelämässä ja päätin hypätä itselleni uuteen moodiin eli yrittäjäksi. Opiskelin digiyrittäjäksi ja toimin valmentajana sekä kouluttajana. Viime vuonna ilmestynyt tietokirja Työn ja eläkkeen raja murtuu kruunasi vaivannäön.”

Olen omimmillani arkisessa äitiydessä.

Rantama koki, ettei hän halua omistautua pelkästään lasten perheille ja mummona olemiselle tai harrastuksille.

”Elämässä pitää olla kulissit ja juoni. Eläke tarjoaa sen kulissin, mutta juoni on pitänyt keksiä itse. Minun juoneni on ollut jatkaa töitä yrittäjänä. Vapaus on eläkeläiselämän luksusta, mutta on hyvä suunnitella, mihin aikansa käyttää.”

”Tokihan omat lapset ja lastenlapset ovat minulle äärettömän tärkeitä. Olen omimmillani sellaisessa arkisessa äitiydessä: tykkään kokkailla koko perheelle kesäpaikassamme ja laulaa karaokea, joka on perheemme yhteinen harrastus.”

Usko elää hiljaisuudessa

Rantaman hengelliset juuret ovat Pohjanmaan herännäisyydessä ja usko Jumalaan siirtyi jo äidinmaidosta.

”Kuitenkin vasta aikuisiän kriisien kautta minulle avautui Jeesuksen ja Pyhän Hengen merkitys. Uskostani tuli elävämpi ja Raamatusta arkipäivän kumppani.”

”Uskoni elää hiljaisuudessa. En tuo sitä näkyvästi esille, mutta jos joku siitä kysyy, kerron avoimesti, mihin toivoni perustuu.”

Rantaman kotiseurakunta on Kallavesi, jonka messuissa hän käy mielellään.

Uskostani tuli elävämpi.

”Synnintunnustuksen jälkeen tuntuu aina, että on saanut ylimääräisen kuorman pois harteiltaan. Olenkin joskus nauraen todennut kirkkoherra Matti Pentikäiselle, että hänellä mahtaa olla kirkossa varsinainen romuvarasto, kun sinne on jätetty niin paljon elämän painolastia.”

Uskoonsa nojaten Rantama kokee jo nyt elävänsä iankaikkista elämää.

”Kuolema on vain verhon heilahdus, joka siirtää meidät toiseen ulottuvuuteen, rajan taa. Se on hyvin lohdullinen ajatus, joka tuo ilon ja perspektiivin myös tähän hetkeen.”