Akseli Ferrandin sydän sykkii oopperalle
Näyttelijä ja oopperalaulaja Akseli Ferrand jättää Kuopion haikein mielin.
Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistokausi on tältä keväältä päättynyt. Samalla päättyi myös Akseli Ferrandin kaksivuotinen näyttelijänpesti Savon sydämessä. Nyt miestä kutsuvat oopperalavat ja paluu kotikaupunkiin Helsinkiin. Syksyllä häntä odottaa isompi rooli Kansallisoopperan Figaron häät -teoksessa.
”Odotan innolla tulevaa, mutta samalla mieli on vähän haikea. Kuopiossa on ollut ihanaa olla, ja meillä on teatterilla ollut aivan mahtava työporukka”, Ferrand kertoo.
Tätä kaikkea tulee ikävä.
”Ihmisten leppoisuus on tehnyt täällä vaikutuksen. Samoin se, että luontoa löytyy ihan kaupungin keskustasta. Ja Kuopiossa on sentään vielä kunnollisia talvia Helsinkiin verrattuna. Tätä kaikkea tulee ikävä.”
Vaikka muuttokuorma pian matkaakin kohti pääkaupunkia, nähdään Ferrand vielä heinäkuussa konsertoimassa Männistön Pyhän Johanneksen kirkossa.
Päivämusiikissa kuullaan kattaus chansoneista spirituaaleihin
Ferrand on valmistunut vuonna 2023 musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta laulumusiikin osastolta. Kuopiossa häntä on päästy kuulemaan muun muassa Tuomiokirkon Johannes-passiossa tänä keväänä.
Männistössä Ferrand ja hänen kanssaan esiintyvä pianisti Milan Heiskanen aloittavat Pyhän Johanneksen kirkon tämän kesän Päivämusiikki-konserttisarjan.
Olen esiintynyt paljon myös kirkkokonserteissa.
”Konsertin teemana on rajaton rakkaus. Ohjelmistoa ei ole vielä lyöty täysin lukkoon, mutta arvelen, että siellä kuullaan ainakin pari chansonia sekä spirituaaleja ja muita hengellisiä lauluja. Mahdollisesti mukana on myös muutamia instrumentaaliesityksiä huilulla ja pianolla”, 7-vuotiaana huilunsoiton aloittanut Ferrand pohtii.
Päivämusiikkisarjan artistiksi nuori tenori päätyi vähän sattuman kautta kanttori Heikki Monosen kutsusta.
”Heikki oli mukana soittamassa kaupunginteatterin Täydellinen resepti -musikaalissa. Hänen kanssaan tuli puhetta, että olen esiintynyt paljon myös kirkkokonserteissa. Sain sitten kutsun tulla esiintymään Männistöön.”
Suntiona sai kokea koko ihmisen elämänkaaren – ja laulaa
Ferrand on laulanut lapsuudessaan ja nuoruudessaan yhdeksän vuoden ajan Cantores Minores -poikakuorossa. Teatterin näyttämöllä hän debytoi 13-vuotiaana Helsingin Kaupunginteatterin Maija Poppanen -musikaalissa. Musiikki on verissä, mutta ei ollut aivan itsestäänselvyys, että siitä tulisi ammatti.
”Olin aikoinaan jo ehtinyt ilmoittautua teologisen pääsykokeisiin, mutta en lopulta mennyt niihin, koska ehdin saada opiskelupaikan muualta.”
”Äitini työskenteli aikaisemmin sairaalapastorina, nykyään hän toimii kirkon perheneuvojana. Varmasti perhetausta vaikutti siihen, että harkitsin myös teologiaa. Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja traditioista.”
Vaikka ei teologiseen päätynytkään, Ferrand on silti saanut tuntumaa kirkon työhön.
Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja traditioista.
”Toimin usean vuoden ajan opintojeni ohessa suntiona aina viikonloppuisin. Se oli ihanaa työtä, niin selkeää verrattuna taiteen tekemiseen. Koronakesänä 2020 ja 2021 tein sitä kokopäiväisesti. Olen ollut mukana varmasti sadoissa kirkollisissa toimituksissa.”
”Suntion hommissa oli se hyvä bonus, että minulla oli mahdollisuus harjoitella laulamista kirkossa aina ennen toimitusten alkamista.”
”Usein oli niin, että aamupäivällä oli siunaus, sitten häät ja viimeisenä kastetilaisuus. Siinä pääsi seuraamaan elämänkaarta käänteisessä järjestyksessä. Minusta se oli kaunis kokemus.”
Perheen yhteiset ateriat ovat tärkeitä hetkiä
Ferrand on kasvanut suomalais-ranskalaisessa perheessä ja hänellä on kaksi nuorempaa sisarusta.
”Aina, kun minulla on ollut teatterista enemmän kuin yksi vapaapäivä, olen lähtenyt Helsinkiin tapaamaan perhettä ja ystäviä.”
”Meidän perheemme yhteinen perinne on sunnuntailounas. Kokoonnumme vanhempieni luo, laitamme ruokaa yhdessä, syömme pitkään ja vaihdamme kuulumisia. Silloin puhumme aina ranskaa. Monesti mukana ovat myös minun ja sisarusteni puolisot, joten koolla on parhaimmillaan kahdeksan henkilöä.”
Perheen yhteinen ateriointi oli tärkeää jo Ferrandin lapsuudessa.
Lapsuudessani vietimme aina kesät Ranskassa.
”Söimme ranskalaiseen tapaan vasta myöhemmin illalla, mutta kaikki yhdessä. Halusimme viettää yhteisen, kiireettömän hetken ja jutella. Sitä tapaa haluan itsekin noudattaa tulevaisuudessa, on tärkeää pysähtyä aidosti kuuntelemaan, mitä läheisille kuuluu.”
Ferrand haaveilee siitä, että voisi joskus asua edes jonkin aikaa Ranskassa.
”Lapsuudessani vietimme siellä aina kesät. Nykyään teen lyhyempiä visiittejä vuosittain. Viimeksi olin Ranskassa pääsiäisenä ja pääsin osallistumaan Pariisin Notre Dame -kirkon gregoriaaniseen pääsiäismessuun. Kokemus oli hyvin vaikuttava.”
Päivämusiikki-konsertti Pyhän Johanneksen kirkossa ma 6.7. 2026 klo 12. Tenori Akseli Ferrand ja pianisti Milan Heiskanen. Vapaa pääsy.