Jumalan rakkaus on rajatonta

Isäni kirkkaus paljastuu siinä, että te tulette minun oppilaikseni ja tuotatte paljon hedelmää. Minä rakastan teitä niin kuin Isäni on rakastanut minua. Ottakaa rakkauteni vastaan älkääkä luopuko siitä. Onnistutte tässä, jos noudatatte käskyjäni. Niin minäkin olen noudattanut Isäni käskyjä ja pitänyt kiinni hänen rakkaudestaan.

Joh 15: 8–10

Minä olen usein vähän ihmeissäni, kun luen Johanneksen evankeliumia. Sanoja ja asioita pyöritellään edes ja takaisin. Johannes on kirjoittanut Jeesuksesta hyvinkin filosofisen pohdiskelijan. Ajatukset kulkevat yläpilvissä, taivaan rajoilla. Mutta jos minä sieltä jotain löydän, niin se on rakkaus. Ja sitä löydän paljonkin. Jumalan rakkaus maailmaa kohtaan on niin suurta, että hän itse tuli maailmaa pelastamaan.

Jos Jumalan rakkaus on löydettävissä kaiken sekamelskan keskeltä evankeliumissa, niin jospa se on löydettävissä myös vielä sekaisemman elämän keskeltä? Jumalan rakkaudessa, toisin kuin ihmisten rakkaudessa, ei ole rajoja. Rakkaus ohjaa minua toimimaan oikein itseäni ja toisia kohtaan, toimimaan oikein myös Jumalaa kohtaan. Jos tätä sekaisin olevaa maailmaa haluaa muuttaa, on se aloitettava itsestä.   

Rakkaus ohjaa minua toimimaan oikein.

Sekaisin olevan maailman keskellä kirkkautta tuo se, että osaamme toimia toisiamme kohtaan kunnioittavasti, oikein ja arvostavasti. Kolmiyhteisen Jumalan vastaanotettu rakkaus voi muuttaa meitä. Maailman rikkirepimänä, haavoitettuna ja eksyneenä on Jumalan rakkauden ääressä tilaa kohdata itsensä ja muut kokonaisena, rakkauden kohteena ja arvokkaana.

Jatkan siis ihmettelemistä Johanneksen evankeliumin äärellä, mutta luen sitä katsomalla Jumalan rakkauden läpi ja pitämällä kiinni hänen rakkaudestaan.

Kirjoittaja on Männistön seurakunnan pastori