Mikkelinpäivä muistuttaa siitä, että emme ole yksin
Mikkelinpäivänä kirkko nostaa katseensa enkeleihin. Silti enkelit eivät ole kristillisen uskon keskus.
”Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa,
ja pelastaa heidät”
Ps. 34:8
Nykyään enkeleistä puhutaan monella tavalla, mutta kristillisessä uskossa ne eivät niinkään ole salaperäisiä voimia tai onnentuojia. Ne ovat Jumalan palvelijoita, jotka ohjaavat katseemme häneen.
Mikkelinpäivän psalmin sanat muistuttavat, että elämässä on paljon sellaista, mitä emme näe. Elämme näkyvän maailman keskellä, mutta samalla Jumalan näkymätönkin todellisuus ympäröi meitä. Siinä ovat läsnä myös enkelit, jotka palvelevat Jumalaa ja jotka on lähetetty niiden avuksi, jotka turvaavat häneen.
Silti enkelit eivät ole kristillisen uskon keskus. Mikkelinpäivän syvin sanoma löytyy Kristuksesta. Hän ei tullut enkeliksi, vaan ihmiseksi. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi Poikansa meidän pelastukseksemme. Siksi enkelitkin palvelevat ennen kaikkea Kristuksen tuomaa pelastusta.
Herran enkeli on asettunut vartioon puolestamme.
Arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty mikkelinpäivä muistuttaa siitä, ettemme ole yksin. Kun kokoonnumme jumalanpalvelukseen, liitymme samaan ylistykseen, jota enkelit ja kaikki perille päässeet kristityt kantavat Jumalan eteen taivaassa. Se, minkä nyt voimme vain aavistaa, tulee kerran näkyväksi.
Siihen asti saamme kulkea luottavaisesti eteenpäin. Jumalan huolenpito kantaa meitä silloinkin, kun emme sitä aina huomaa. Herran enkeli on asettunut vartioon puolestamme.
Kirjoittaja on Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen