Vainoojienkin puolesta kannattaa rukoilla

”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” (Matt. 5: 43–45).

Tarvon suolla. Sain tehtävän kirjoittaa lehteen ja mietin, mistä aloittelevana pappina kirjoittaisin. Suossa pystyssä oleva kannon tynkä kopsahtaa sääreeni. Kipeä muistikuva vuosien takaa: rautakärkisen maiharin kopsaus sääriluussa. Mikä minä olen mitään sanomaan vihamieheni rakastamisesta? Olen vihannut ja olen toivonut pahaa vainoojalleni. Olenko minä hyvä vai paha?

Mittaamme toistemme arvoa katseissa. Elämä on konkreettista. Vastaantulevat tilanteet käsin kosketeltavia, välillä sääriluussakin tuntuvia. Siltikin konkreettista painavampaa on usein tunne: pelko, viha ja epävarmuus.

Suurin rakkaus on Jumalan pojan sovitustyö.

Jeesuksen vuorisaarnassa antama opetus vihamiesten rakastamisesta ei päästä helpolla. Mikä on suurin rakkaus, jonka ihminen voi saada osakseen? Suurin rakkaus on Jumalan pojan sovitustyö. Jeesus, Jumalan ainoa poika, kuoli vihamiestensä ja vainoojiensa tähden. Jeesus ei ollut kuollessaan katkera. Hän rukoili anteeksiantoa ristiinnaulitsijoilleen ja kiduttajilleen. Jeesus on luonamme. Hän on läsnä ihmisen hahmossa. Jeesus on läsnä, Jumalan valtakunnassa, uskovaisessa ihmisessä.

Haluan rukoilla. Lähestyköön Jumalan valtakunta jokaista: sinua, vihamiestäkin, hyvää tai pahaa. Jumalan silmissä olemme hyviä, kun Jumala katsoo meitä Kristuksen antaman lahjapuvun läpi. Jumala ei näe tämän puvun läpi kuin sovitetun, armahdetun, Jumalalle kelpaavan ihmisen. Tätä Jeesuksen valmistamaa pukua rukoilen sinulle. Aamen.

Kirjoittaja on Siilinjärven seurakunnan ma.pastori