Epäilevä Tuomas käy jaakobinpainia

Arkikielessä vilahtavat silloin tällöin Vanhan testamentin Jaakob, Job, Salomo ja Molok, voimissaan ovat myös Jeesuksen opetuslapset Pietari ja Tuomas.

Moni paljon käytetty luonnehdinta on irronnut Raamatun kertomuksesta yleiseen suuntaan, eikä enää viittaa juuri tiettyyn yksilöön. Kun erisnimi liukuu yleisnimeksi, silloin se vaikuttaa kirjoitusasuun. Nykyään saamme jobinpostia ja käymme jaakobinpainia.

Rajanveto on joskus hankalaa, kuvailmaus ikään kuin roikkuu puolitiessä kohti yleisnimeä. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan esimerkiksi Kainin merkistä voidaan käyttää myös muotoa kaininmerkki. Pietari on kuitenkin pysynyt Pietarina. Kun virvelöijää tai verkkojen nostajaa oikein lykästää vesillä, hän saa Pietarin kalansaaliin. Samoin jaamme Salomon tuomioita tai upotamme jotakin Molokin kitaan.

Epäilevä Tuomas kyseenalaistaa asioita

Jeesuksen opetuslapsen Tuomaan maine epäuskoisena kyseenalaistajana on elänyt kaksi vuosituhatta. Nykyisin epäilevä Tuomas on kuka tahansa sellainen henkilö, joka missä tahansa yhteydessä suhtautuu epäluuloisesti minkä tahansa asian toteutumiseen tai paikkansapitävyyteen.

Johanneksen evankeliumi kuvaa, kuinka Tuomas ei usko toisia opetuslapsia, jotka kertovat kohdanneensa Mestarinsa ylösnousseena. Kun Jeesus toistamiseen ilmestyy lähipiirilleen, hän kohdistaa sanansa erityisesti Tuomaalle, joka nyt on joukossa mukana, ja antaa apostolin vielä koskettaa naulanjälkien haavojaan. Myöhemmin Jeesus vielä tarjoaa ylösnousemusruumiissaan halstrattua kalaa Tiberiaanjärven rannalla.

Tuomaan maine epäuskoisena kyseenalaistajana on elänyt kaksi vuosituhatta.

”Minun Herrani ja minun Jumalani”, huokaisee Tuomas sitten helpotuksesta. (Joh. 20:28)

Jeesus puhutteli Tuomasta, mutta rohkaisee samalla kaikkia myöhempiä tuomaita:

”Te tiedätte kyllä tien sinne, minne minä menen. Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh. 14:1–6).

Suositusta tuomasmessusta on tullut käsite.

Tuomasmessu eli matalan kynnyksen ehtoollisjumalanpalvelus syntyi Helsingin Agricolan kirkossa vuonna 1988. Luterilaisen kirkon jumalanpalveluksen nimi viestii, että tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki epäilijät, etsijät, kyselijät, uskossaan arat. Kun kokeilevaa erityisjumalanpalvelusta ensi kerran vietettiin Tampereella aprillipäivänä 1990, Aleksanterin kirkko täyttyi ääriään myöten.

Ympäri maata levinneestä, suositusta tuomasmessusta on tullut käsite, ja siksi se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella yhteen.

Jaakobinpainissa käydään sisäistä kamppailua

Jaakobinpainissa ihmisen sisällä myllertää rajusti. Hän tuskailee vaikean asian kimpussa, joutuu ratkaisemaan ristiriidan ja selvittämään oman näkemyksensä kysymykseen. Sisäinen taistelu voi tarkoittaa niin uskonnollista, maailmankatsomuksellista kuin filosofista murrosta ja etsintää. Se voi luonteeltaan olla myös eettistä kilvoittelua oikeudessa ja totuudessa pysymiseksi, ulkoisesta painostuksesta huolimatta.

Metafora juontaa mittelöön, jonka patriarkka Jaakob kävi Jumalan kanssa. Vanhan testamentin kertomuksessa Jaakob palaa pitkän maanpakolaisuuden jälkeen kotimaahansa, perhe ja omaisuus mukanaan. Esau on uhannut tappaa kaksosveljensä, koska tämä on petoksella saanut Esaulle tarkoitetun siunauksen ja esikoisoikeuden. Hän odottaa nyt kotiinpalaajaa 400 miehen kanssa.

Jumala antaa Jaakobin voittaa painin.

Jaakob on elämänsä taitekohdassa, koska hänen täytyy silmätysten kohdata veljensä. Päivän valjetessa olisi tarkoitus yrittää hieroa rauhaa. Jaakob nukkuu huonosti. Hän painii koko edeltävän yön joen rannalla salaperäisen, tuntemattoman miehen kanssa ja loukkaa väännön aikana lonkkansa. Ennen aamun sarastusta mies paljastuu Jumalaksi (1. Moos. 32).

Hellittämätön, sinnikäs Jaakob painii kuin henkensä edestä ja vaatii vastapuolelta: ”En päästä sinua ellet siunaa minua.” Jumala antaa Jaakobin voittaa painin, siunaa ja antaa tälle uuden nimen, Israel. Se merkitsee Jumalan taistelijaa.

Jaakob lähtee jatkamaan matkaansa, ontuen.

Jobinpostia ei kukaan haluaisi saada

Jobinposti lienee tutuimpia ja käytetyimpiä raamatullisia kielikuvia. Lähestulkoon jokainen tunnistaa sen tarkoittavan jotakin kielteistä, yllättävää ja odottamatonta; huonoa uutista, suruviestiä, ikävää ilmoitusta, epämiellyttävää tietoa.

Vanhan testamentin Job oli varakas, rehellinen ja hurskas mies, jonka kohtalosta ja kokemuksista on iät ajat ammennettu viisautta. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, ja Jobin sanoma osuu ihmiselämän kipeyteen kaikkina aikoina.

Jobin kirja on kärsimyksen ongelmaan keskittyvä runoelma. Kehyskertomuksessa saatana koettelee rikasta miestä. Sanansaattaja tuo jatkuvasti huonoja uutisia, ja kun Job kuulee menettäneensä lähes kaiken, sekä perheenjäsenensä että maallisen omaisuutensa, usko ja luottamus joutuvat koville. Koettelemus johtaa pitkään kaksinpuheluun Jumalan kanssa – ja sen päätteeksi katumukseen.

Maailmassa tapahtuu paljon pahaa.

Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä tarina päättyy onnellisesti. Loppuelämän ajan Herra siunaa Jobia runsaasti kaikenlaisella hyvällä.

Pastori Reijo Ylimys avaa jobinpostia näin: ”Mistä löytäisi sen lujan luottamuksen, joka Jobissa kaiken keskellä eli: ’Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.’ (Job 19:25)

Yhden ikiaikaisen suunnan näyttävät vanhat isämme ja äitimme. He tiesivät, että ihmisen turva on ihmisen lämpö ja syli. Ihmisen kädessä tuntuu Jumalan käsi. Anna ja ota. Käsi käteen. Ja Jumala on läsnä.” (Ylimys: Sattuvat sanat, WSOY 2007).

Monet haaveilevat Pietarin kalansaaliista

”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja!” Oletko joskus kuullut tämän riimittelyn, kalamiehen rukouksen kansankielellä? Tyypit eivät ole sattumalta Antti ja Pekka, vaan nimet viittaavat Raamatun apostoliveljeksiin, Andreakseen ja Pietariin.

Uudessa testamentissa on kaksi kertomusta, joissa Jeesus yllättäen antaa Pietarille ja tämän kavereille huiman saaliin. Luukas kirjoittaa Pietarin kalansaaliin kautta Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheista. Yöllisen ja saalittomaksi jääneen kalaretken jälkeen Jeesus neuvoo vielä kerran heittämään verkot veteen. Hänen osoittamastaan kohdasta nousee valtavasti aineksia ruokapöytään. Pietarin sekä hänen tovereidensa koko elämä muuttuu. Mestari kannustaa ja puhuu vertauksin: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” (Luuk. 5:10).

Jopa kalojen tarkka lukumäärä mainitaan.

Evankelista Johannes kirjoittaa vastaavanlaisesta tilanteesta (Joh. 21). Tämä kertomus ajoittuu pääsiäisen ja helatorstain väliseen 40 päivään, jotka Jeesus ylösnousseena ja kuoleman voittaneena kulki maan päällä ja jolloin hän ilmestyi sadoille. Nyt Pietari ja kumppanit nostavat Tiberiaanjärvellä verkoistaan syötävää yllin kyllin, jopa kalojen tarkka lukumäärä mainitaan, sataviisikymmentäkolme.

Kainin merkin merkitys on muuttunut

Raamatun alkulehdillä Kain surmaa veljensä Aabelin. Aatamin ja Eevan esikoinen kimmastuu kohtalokkain seurauksin, kun Herra ei ota vastaan hänen uhrilahjaansa, maan satoa, vaan katsoo suopeasti pikkuveljeen ja hänen karitsauhriinsa. Kertomuksessa Jumala rankaisee ja karkottaa Kainin, mutta panee kuitenkin mieheen merkin, ettei kukaan myöhemmin tappaisi tätä (1. Moos. 4: 15).

Alun perin Kainin merkki oli merkki suojelusta, mutta nykyään sanonnan tulkitaan tarkoittavan pikemmin syyllisyyttä.

Molokin kita on pohjaton

”Sinne uppoaa taas verovaroja kuin Molokin kitaan”, puuskahtaa joku, jonka mielestä yhteisiä rahoja haaskataan väärään paikkaan. Kuvainnollisella ilmauksella viitataan asiaan tai kohteeseen, joka nielee rajattomasti taloudellisia tai muita resursseja, ilman niistä saatavaa kunnollista vastinetta.

Molok (tai Moolok) oli Vanhassa testamentissa mainittu epäjumala, jolla yleensä oli oinaan pää ja ihmisen ruumis. Monissa temppeleissä oli jättikokoinen Molok-patsas, jonka ammottavassa kidassa paloi uhrituli, ja sinne heitettiin jopa pieniä lapsia. Moista kauhistuttavaa palvontatapaa israelilaiset paheksuivat jyrkästi.

Molok oli Vanhassa testamentissa mainittu epäjumala.

”Älä uhraa lastasi Molokille, sillä jos niin teet, häpäiset oman Jumalasi nimen”, Herra varoitti Moosesta (3. Moos. 18).

Nokialla syntyi 1990-luvun alussa jätteiden syväkeräyssäiliöitä valmistava ja markkinoiva yritys. Se sai osuvan nimensä muinaisen tarun hahmosta. Innovatiivinen, suomalainen Molok Oy toimii jo yli 40 maassa, ja sen jätekuiluja, ”Molokin kitoja”, hyödyntävät miljoonat ihmiset.

Salomon tuomio on kompromissi

Nykyään kiistan kuin kiistan kompromissiratkaisua nimitetään Salomon tuomioksi – molemmat osapuolet saavat silloin saman verran. Kun jääkiekko-ottelussa erotuomari määrää keskenään nahistelevat pelaajat kummastakin joukkueesta yhtä aikaa jäähylle, selostaja saattaa luonnehtia rangaistusta Salomon tuomioksi.

Alkuperäinen Salomon (tai Salomonin) tuomio on luettavissa Kuninkaiden kirjassa (1. Kun. 3:16–28). Kertomuksessa kaksi naista väittää vauvaa omakseen, ja kun selvyyttä oikeasta äidistä ei synny, kuningas Salomo ratkaisee erimielisyyden. Hän käskee halkaista lapsen! Silloin toinen kiistelijöistä älähtää ja parahtaa suostuvansa antamaan pienokaisen elävänä toiselle. Sen sijaan toinen sanoo, että lapsen voi kehotuksen mukaisesti laittaa kahtia.

Hän käskee halkaista lapsen!

Salomo ei tietenkään aikonut puolittaa elävää vauvaa, vaan selvittää, kumpi todellisuudessa on äiti. Kuningas päätteli, että lapsen oikea äiti ei halua lastaan surmattavan, ja niin hän ratkaisi asian vaatimuksestaan luopuneen hyväksi.

Salomon tuomio oli siis oikeamielinen ja viisas.