Itsestäänselvyydet kaikkosivat

Kirkossa katsotaan tällä hetkellä jo kymmenen vuoden päähän ja pidemmällekin. Yksi näky tulevaisuuteen poikii huolen kasteiden vähenemisestä.

Tuoreen tiedon mukaan kasteiden määrän on arvioitu vähentyneen lähemmäs 3000:lla vuodesta 2017 päättyneeseen vuoteen 2018.

Kirkkoon kuuluvat vanhemmatkaan eivät enää entiseen tapaan tuo lapsiaan kasteelle.

Näin todetaan loppuvuodesta ilmestyneessä Kirkkohallituksen julkaisussa Kirkon kasvatus vuonna 2030.

Siunaus vai kaste?

Julkaisun toimittaneella Jarmo Kokkosella on ehdotus: pappien olisi ryhdyttävä pyydettäessä siunaamaan kastamattomia lapsia. Näin ei ole kirkossa perinteisesti toimittu, mutta siunaamispyyntöjä seurakuntiin on tullut.

Siunausta kasteen sijaan kysytään esimerkiksi silloin, kun perheessä kohtaavat kaksi erilaista vakaumusta. Siunausta saatetaan pyytää myös, jos vanhemmilla on halu antaa lapsen myöhemmin itse valita oma uskontonsa.

Osassa maamme seurakuntia pappeja on esimiesten taholta kielletty menemästä tällaisiin ”nimiäisiin”. Toisissa seurakunnissa pyyntöön on voitu vastata myöntävästi keskustelun jälkeen.

Kokkosen mielestä jotakin on pielessä sellaisessa kirkossa, joka pihtaa ihmisten siunaamista. Kokkonen toimii Kirkkohallituksessa toiminnallisen osaston johtajana. 

Mahdollisuus kohtaamiseen

”Jos vanhemmat haluavat siunauksen lapselleen, on ensiarvoista, että vanhemmat tulevat kohdatuiksi. Avoin, merkityksellinen kohtaaminen voi johtaa seurakuntayhteyteen, myös silloin, kun lapsi jää kastamatta.”

Kirkkohallituksessa tiedetään pelko, joka sisältyy lapsen siunaamiseen. Siunaaminen saa näyttämään siltä, että kirkko hyväksyy sen, ettei lasta kasteta. Tämä pelko todetaan myös tulevaisuusjulkaisussa.

Selontekoa kootessaan Kokkonen havahtui omien sanojensa mukaan siihen, kuinka totaalisesti kirkko on laiminlyönyt kummiuden vahvistamisen viime vuosiin asti. 

”Kummius on ollut itsestäänselvyys kasteen tavoin, ja molemmista on itsestäänselvyydet nyt kaikonneet”. 

Yhteiset kastepäivät

Koska kasteet vähentyvät, kasteeseen ja kummiuteen liittyvää työtä on ryhdytty tekemään kirkossa. Tavoite on turvata kasteen asema suomalaisten perheiden elämässä.

Yksi keino päämäärään pääsemiseksi ovat seurakuntien järjestämät yhteiset kastepäivät ja kastemessut, joissa voidaan kastaa myös isompia lapsia ja aikuisia. 

Seurakunnissa kysellään myös, arvostavatko nuoret aikuiset henkilökohtaista yhteydenottoa vai postitse välitettyä esitettä, joka avaisi kasteen merkitystä nykykielellä. Tätä pohtii myös Kokkonen.

”Viestintäämme on kehitettävä aiempaa henkilökohtaisemmaksi ja arkeen kiinnittyväksi. Kaste on suurimman mahdollisen hyvän välittämistä, näkyvää ja tuntuvaa, ihmistä suurempaa rakkautta. Tätä ajatusta emme kirkossa vielä osaa riittävästi ihmisille kommunikoida. Monien mielikuvissa kaste on jäykkä muodollisuus.”