Pappi pukee albaa, katsoo peilikuvaansa.
Kuva: Tuija Hyttinen

Arkea syntymän ja kuoleman välillä – lue pappi Miia Gabelin työpäivästä

Pappi tulee monille tutuksi konfirmaatioiden, häiden, kastejuhlien ja hautajaisten tiimoilta. Ja saarnaahan pappi tietysti myös jumalanpalveluksissa. Mutta mitä muuta hän tekee ja millaisista asioista hänen työpäivänsä koostuu?

Kallaveden seurakunnan kappalainen Miia Gabel otti mukaansa seuraamaan erästä joulukuista perjantaipäivää.

Perjantaisin pitää tehdä sataa asiaa yhtä aikaa

Gabelin työpäivä Kallaveden kirkolla käynnistyy kahvittelun merkeissä – niin kuin suomalaisilla työpaikoilla on tapana. Monet työskentelevät etänä, mutta kirkolta löytyy jokunen henkilö Gabelin kahviseuraksi.

”Tässä tulee kätevästi päivitettyä lähiaikojen työkuviot ja muut kuulumiset”, Gabel kertoo ja syventyy seuraavaksi pohtimaan kanttori Richard Nichollsin kanssa tulevan sunnuntaimessun virsivalintoja.

Pian papin puhelin alkaa soida ja Gabel kiiruhtaa kalenterinsa ääreen. Seurakuntalainen haluaa varata keskusteluaikaa ja yhdessä haarukoidaan molemmille sopivaa aikataulua. 

Viikonloppuna Gabelilla on vuorossa kahdet kastejuhlat. Niitä varten pitää kerätä valmiiksi perheille annettavat kastepussukat. Kangaskasseihin sujahtavat kynttilät, kaste- ja kummitodistukset sekä vanhempien valitsemat vauva- tai rukouskirjat.

”Perjantait ovat vähän sellaisia päiviä, että silloin pitää tehdä sataa asiaa yhtä aikaa”, Gabel nauraa kasteviemisiä pussittaessaan.

Siunauspuheen kirjoittaminen herkistää usein

Gabel pitää pienen esittelykierroksen Kallaveden kirkolla ja pysähtyy katselemaan tarkemmin kirkkosalin kastepuuta.

”Sunnuntain messussa puuhun kiinnitetään lehdet, joissa on sen viikon aikana seurakunnassa kastettujen lasten nimet. Messusta vastaava pappi kirjoittaa nimet valmiiksi lehtiin ennen kirkonmenojen alkua.” 

Papit käyvät usein myös laitoksissa pitämässä hartauksia ja jakamassa ehtoollista. Näitä tilanteita varten pappi ottaa kirkolta mukaansa matkaehtoollisvälineet.

”Laitoskäynneille viedään led-kynttilät, sillä oikeiden kynttilöiden polttaminen on monessa paikassa kielletty.”

Haluan kirjoittaa toimituspuheet ajatuksen ja ajan kanssa.

Työhuoneellaan Gabel vastaa juuri tulleeseen sähköpostiin ja tarkistaa, että perjantain ja viikonlopun toimituksia varten kirjoitetut puheet ovat printattuina ja valmiina mukaan otettaviksi.

”Olen kirjoittanut siunaus- ja kastepuheet jo hyvissä ajoin, sillä haluan tehdä ne ajatuksen ja ajan kanssa.”

”Aika usein siunauspuhetta kirjoittaessa tulee itsellekin itku. Tilaisuus viedään läpi ammattiroolin turvin, mutta myöhemmin voi taas päästää tunteet pintaan ja tyhjentää itkutaskut”, Gabel kertoo.

Pappi halutaan tueksi muistotilaisuuteen

Tämän perjantain ohjelmassa Gabelilla on heti puolilta päivin siunaustilaisuus Ison hautausmaan kappelissa. Pappi on pyydetty mukaan myös muistotilaisuuteen.

”Kysyn aina omaisilta, että haluavatko he minun tulevan. Hyvin harvoin vastaus on kielteinen. Omaisilla ei ehkä ole kokemusta muistotilaisuuden järjestämisestä tai he ovat surun vuoksi pois tolaltaan, joten on helpompi, että pappi tulee paikalle tueksi.”

Ennen kappelille lähtöä täytyy vielä kerätä mukaan jos jonkinlaista nyssäkkää: yhdessä on vaihtokengät, toisessa kastepussukat viikonloppua varten ja kolmannessa henkilökohtaiset tavarat.

”Minulla tuntuu aina olevan kauheasti kaikenlaista tilpehööriä matkassa”, Gabel nauraa astellessaan kirkon pihan poikki autolleen.

”Ja sen olen oppinut kantapään kautta, että varasukkahousuja kannattaa aina olla mukana.”

Kappelille päästyään Gabel pukeutuu albaan. Normaalisti suntio avustaisi pukemisessa, mutta korona-aikana käytäntö on tauolla.

Varasukkahousuja kannattaa aina olla mukana.

Seuraavaksi käydään vielä kanttorin kanssa läpi siunaustilaisuuden musiikki ja kulku.

Kun kello on pykälässä, Gabel avaa oven ja astuu toimistotiloista kappelin puolelle. Hän on valmiina saattamaan yhden seurakuntalaisensa viimeiselle matkalle.    

Vahva kutsumus kantaa edelleen

Muistotilaisuuden jälkeen Gabel hyppää ihmisen elinkaaren alkupäähän, kun hän vielä päivän päätteeksi lähtee kotikäynnille vauvaperheeseen kastekeskustelun merkeissä.

”Yritän aina järjestää keskusteluajan niin, että molemmat vanhemmat pystyisivät olemaan paikalla.”

”Haluan myös osallistaa perhettä kastetoimituksessa esimerkiksi niin, että papin sijasta jompikumpi vanhemmista voi sanoa lapsen nimen ja mahdollinen vanhempi sisarus saa kuivata vauvan pään kasteen jälkeen.”

Kohtaamiset ovat iso osa papin työtä – ja Gabelin mielestä juuri se paras osa.

”On etuoikeus, kun saan olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa, heidän merkityksellisissä hetkissään”, hän pohtii.

Erilaiset kirkolliset juhlat eivät toki ole ainoita kohtaamistilanteita. Luottamuksellisissa sielunhoitokeskusteluissa ollaan ihmisen kanssa perimmäisten kysymysten äärellä. Jonkin verran papeille tulee kutsuja myös ikäihmisten syntymäpäiville.

Gabelin työpäiviin kuuluu paljon näkymätöntä työtä: sähköposteihin vastaamista, kokouksia ja aikataulujen päivittämistä.

On etuoikeus olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa.

”Minulle kuuluu myös hallinnollisia tehtäviä, esimerkiksi pappien työvuorojen laatiminen.”

Gabel on ollut pappina viisi vuotta.

”Lukion jälkeen hain diakoniaopintoihin, mutta silloin ovi sinne ei auennut. Päädyin kaupan alalle. Myöhemmin äitiyslomalla tuli hyvä mahdollisuus miettiä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Kutsumus papin työhön vahvistui.”

Entä onko kutsumus yhä vahva viiden vuoden jälkeen?

”Ehdottomasti. Tunnen olevani juuri oikealla alalla.”