Työkykyyn satsaaminen on kaikkien etu
Mukavaankin työhön väsyy, jos työntekijät vedetään liian tiukoille eikä johtotasolta ymmärretä painaa ajoissa jarrua.
Kauniin kesän jälkeen virkistyneitä työnsä taitajia on saapunut työpaikoille. Toisaalta taas osa kipuilee uupumisen rajoilla käsiparien puutteessa. Työpäivien pidentyminen, kiire ja aikataulupaineet kiihdyttävät kilpajuoksua ajan kanssa. Esihenkilöt paikkaavat yhä useammin työntekijävajetta. Tilanteen jatkuessa mielekäskin työ uuvuttaa, jos vapaa-aika ei riitä palautumiseen.
Samaan aikaan työntekijöistä ja työpaikan brändistä kilpaillaan. Kukapa ei haluaisi kuulua onnistujien joukkoon, jossa yksilöitä kannustetaan loistoonsa usein valmentavan johtamisen menetelmin. Taustalta voi kuulla kilpaurheilun me-henkeä kohottavia kannustuksia, kuten ”nopeammin, korkeammalle, rohkeammin (”Citius, altius, fortius”).
Vähemmälläkin voi tehdä parhaansa.
Työkyvyn johtamisen arvo tulee näkyväksi, kun mieli meinaa murtua, silmistä näkyy valvottujen öiden väsymys tai sairauspoissaolot kasvavat ja työkyvyttömyys uhkaa. Välittäminen ja kannustaminen, usko ja luottamus yksilöllisiin ja jäljellä oleviin voimavaroihin luo hyvinvointia, sillä vähemmälläkin voi tehdä parhaansa.
Työterveyshuolto tukee, kun koettu tai mitattu toimintakyky ontuu suhteessa työn vaatimuksiin. Terveellisen ja turvallisen työn muokkaaminen, mielekkäiden tehtävien luominen sekä osaamisen hyödyntäminen elämän eri tilanteissa on osa ihmisennäköistä, inhimillistä, kuuntelevaa ja välittävää työkyvyn johtamista. Hyvinvoinnin ylläpitämiseksi työelämä tarvitsee jokaisen työpanosta.
Joskus joutuu hyväksymään kipeimmän kautta tilanteen, jossa entisestä on päästettävä irti ja suuntauduttava uuteen. Kunpa jokainen saisi vanhan oven sulkiessaan tuntea itsensä arvokkaaksi. Ja kunpa saisi avata uuden oven tuntemattomaan ilman, että kokee jäävänsä yksin.