Kun maailma kiirehtii, puu ei hätäile
Jos tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin omenapuun. Näin sanotaan Martti Lutherin todenneen.
Juice Leskinen puolestaan kirjoitti: istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. Nämä lauseet tulivat mieleeni, kun jälleen kerran olin istutuspuuhissa.
Olen innostunut puista, ja innostus on mennyt niin pitkälle, että olen perustanut kotini läheisyyteen pienen puulajipuiston. Istuttaminen on muutenkin tuttua metsänomistajana.
Pienessä puistossani kasvaa muun muassa tammia, vaahteroita, erilaisia kuusia sekä metsä- ja marjaomenapuu. Vanha kansa piti puita pyhinä, ja niihin on liittynyt monenlaisia uskomuksia, jotka osittain elävät edelleen. Juuri olleena juhannuksena sinullakin saattoi olla pihalla juhannuskoivut, mutta onpa aiemmin ollut tapana tuoda pihaan myös juhannuskuusia. Juhannuskuuset karsittiin oksattomiksi latvaa lukuun ottamatta. Kuusta on pidetty myös kuoleman ja vainajien puuna, ja tämä perinne näkyy meillä edelleen: viemme hyvin usein kuusen oksia haudoille talvella.
Juhannuskuuset karsittiin oksattomiksi latvaa lukuun ottamatta.
Sain keväällä naapuriltani tammenterhoja. Kävin istuttamassa osan terhoista metsään, ja osa on vielä ruukuissa esikasvatuksessa. Tammen istuttaminen on äärimmäinen toivon teko, sillä se puu ei hätäile. Tammi saattaakin elää yli tuhatvuotiaaksi.
Puiden istuttamisessa on jotain lohdullista. Samalla jättää jälkensä tuleville polville. Metsässä kasvavaa tammea tai pienen puulajipuistoni puita voivat tulevaisuudessa ihailla lapsenlapseni ja heidän lapsensa. Maailma ympärillämme muuttuu ja rullaa omalla kiihkeällä painollaan, mutta puu kasvaa omassa tempossaan. Se ei hätäile. Siksi Luther ja Juice olivat oikeassa. Oli huominen millainen tahansa, tänään on hyvä päivä istuttaa puu.