Miksi kaikki pitäisi osata tehdä itse?
Avun pyytämien on meidän kulttuurissamme vaikeaa. Se vaatii uskallusta olla haavoittuva, mutta kannattaa lopulta – sekä avun pyytäjän että -antajan näkökulmasta.
Maailmassa on lukematon määrä legendaarisia kappaleita, jotka kestävät aikaa läpi kriisien ja pandemioiden. Myös John Lennonin ja Paul McCartneyn kynästä on moni sellainen lähtöisin. Tässä ajassa erityisesti Help! pisti ajatukseni liikkeelle. Vaikka kappale on tehty samannimistä elokuvaa varten, Lennon kertoi sen olevan aito hätähuuto. Siihen aikaan hän voi henkisesti pahoin, söi ja joi liikaa, eikä osannut käsitellä valtavaa maailmanlaajuista suosiotaan. Paha olo synnytti kappaleen, jonka sanomaan moni meistä pystyy samastumaan. Help! Auta!
Usein avunhuudot valitettavasti tukahtuvat ennen kuin pääsevät ilmoille. Apua voi olla vaikea pyytää. Silloin joutuu hyväksymään, ettei osaa, jaksa tai pärjää yksin. Kulttuuriimme on juurrutettu syvälle ajatus siitä, että riippumattomuus on hyve. Ongelmat tulee ratkoa itse, vaivaamatta muita. Ei tartte auttaa! Näin muotoiltuna ajatus on aivan järjenvastainen ja uuvuttava. Miksi kaikki pitäisi osata tehdä itse ja miksi pitäisi sinnitellä yksin?
Usein avunhuudot valitettavasti tukahtuvat ennen kuin pääsevät ilmoille.
Lennon kanavoi ahdistuksensa musiikkiin. Jokin tämänkaltainen kanava olon helpottamiselle meillä jokaisella pitäisi olla. Ja jokainen meistä voi olla toiselle ihmiselle se kanava. Mikään ei nimittäin voita sitä tunnetta, kun tulee hyväksytyksi ja kohdatuksi toisen ihmisen edessä. Vaikkakin heittäytyminen – edes hetkeksi – jonkun toisen kannateltavaksi, vaatii uskallusta olla heikko ja haavoittuva.
Asian voi kääntää myös toisin päin. Kun pyydät apua, ystäväsi saa kokea olevansa merkityksellinen. Avun pyytäminen tarkoittaa myös sitä, että hän on tärkeä ja luottamuksen arvoinen. Lopputulos on useimmiten enemmän kuin osastensa summa. Kaikki me tiedämme, miten ihanaa on kokea olevansa merkityksellinen.