Pappishahmot tuovat inhimillisyyttä televisiosarjoihin

Viime vuosina pappeja on nähty lukuisissa ulkomaisissa tv-sarjoissa. Suomessa esitettyjä pappissarjoja ovat muun muassa Isä Matteon tutkimuksia, Isä Brown ja hänen laumansa, Huuto syvyydestä, Grantchester, Särkynyt enkeli sekä Panta kaulassa.

”Arvioni on, että pappi on tällä hetkellä tv-sarjojen päähenkilöiden toiseksi yleisin ammatti heti poliisin jälkeen. Osassa pappissarjoista selvitetään rikoksia, ja niissä pappi on samaan aikaan rikostutkijan roolissa”, käsikirjoittaja, pastori Veli-Pekka Hänninen toteaa.

Pappi on tällä hetkellä tv-sarjojen päähenkilöiden toiseksi yleisin ammatti heti poliisin jälkeen.

Hännisen mukaan sarjoja on karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia, draamoja ja komedioita.

Draamoissa pappi kohtaa ihmisten parissa elämän perimmäisiä kysymyksiä, kuten mikä on elämän tarkoitus, mitä on olla ihminen tai mikä on ihmisen suhde Jumalaan.

”Pappishahmon kautta on hyvä mahdollisuus pohtia myös oikeaan ja väärään liittyviä kysymyksiä. Hahmona pappi tuo draamoihin vahvan inhimillisen ulottuvuuden, Hänninen sanoo”.

Papit ovat sarjoissa inhimillisiä henkilöitä

Rikosdraamoissa pappi ei vain tutki rikoksia, vaan hän saattaa olla myös rikoksentekijä mutta myös hyväntahtoinen humoristinen hahmo.

Pappeja kuvattaessa puhutaan usein pienistä ihmisistä, jotka ovat suurella asialla.

”Varsinkin komediaan voi liittää Paavalin ajatuksen aarteista saviastioissa. Pappeja kuvattaessa puhutaan usein pienistä ihmisistä, jotka ovat suurella asialla.”

Korkeiden eettisten periaatteiden noudattaminen ei ole useinkaan papille sen helpompaa kuin heille, joille kirkonmies sarjoissa saarnaa.

Hänninen uskoo, että katsojille pappishahmot tuovat tuttuuden, turvallisuuden ja idyllisyyden tuntua.

Pappi pyrkii kursimaan hajonnutta ehjäksi

Pappissarjoista Hänniseen on tehnyt vaikutuksen erityisesti Jimmy McGovernin luoma Särkynyt enkeli.

Brittiläinen draamasarja kertoo katolisesta papista Isä Michael Kerriganista (Sean Bean), joka yrittää auttaa seurakuntalaisiaan parhaansa mukaan ja korjata sitä, mikä heissä on mennyt rikki. Myös Kerriganilla on omat menneisyyden haavansa.

”Tuossa sarjassa mennään syvälle ihmisten kipeisiin ongelmiin. Isä Michael ei ole kutsumuksessaan ylevä, vaan se on hänelle taistelua. Särkynyt enkeli on raastava, mutta hieno draamakuvaus.”

Hännisen toinen suosikki on niin ikään brittiläinen pappissarja Panta kaulassa.

Pääosanesittäjä Tom Hollandin ja James Woodin luomassa komediasarjassa kuvataan epäsovinnaista anglikaanipappi Adam Smallbonea. Hännisen mielestä Panta kaulassa on karhealla tavalla hauska sarja, jossa osutaan elämänkysymysten ytimeen.

”Smallbonella on laaja sydän ja vilpitöntä uskoa, mutta hänen elämässään moni asia on vähän retuperällä. Hahmo on yhtä hämillään kuin tämän päivän kirkko.

Hyvään pyritään, mutta välillä maailma panee eteen liian isoja esteitä.”

Pappeja on myös kotimaisissa sarjoissa

Ulkomaisissa – ainakin Suomeen asti tulleissa – tv-sarjoissa on kuvattu miespappeja. Tähän vaikuttaa se, että monissa kirkkokunnissa nainen ei voi toimia pappina.

Kotimaisten tuotantojen osalta naispappeja on kuvattu ainakin Pieni pala Jumalaa – ja Kotikatu-draamasarjoissa. Muita pappishahmoja sisältäneitä suomalaissarjoja vuosikymmenten varrella ovat olleet ainakin Juulian totuudet ja Tankki täyteen.

Salatut elämät -saippuasarjassakin on nähty pappishenkilö. Hahmo oli enemmän viitteellinen kuin varsinainen pappiskuvaus.

Pappi on ollut esillä myös muutamissa Veli-Pekka Hännisen omissa käsikirjoituksissa, lähinnä elokuvissa, kuten Pieni pyhiinvaellus. Lisäksi Hänninen oli käsikirjoittamassa Kotikatu-sarjaa sen myöhäisemmillä tuotantokausilla.

”Itse en Kotikadulle pappishahmoja tuonut, vaan ne tulivat minulle perintönä sarjan aiemmilta tekijöiltä.”

Pelkkä kulunut kuva papista ei riitä

Tv-sarjoissa papit ovat olleet myös muutamissa jaksoissa tavattuja sivuhenkilöitä. Hänninen toteaa, että vierailijana pappi on helposti aukeava hahmo, koska ammatti on katsojille tuttu.

Pappi on ylipäätään roolihahmo, jota on helppo kuvata kliseisesti.

”Pappi on ylipäätään roolihahmo, jota on helppo kuvata kliseisesti. On kuitenkin hedelmällisempää rakentaa papista kolmiulotteinen hahmo, eikä tehdä rooli vain ennakkokäsityksien pohjalta.”

Hänninen korostaa, että eri roolihahmoja luodessaan käsikirjoittajan kannattaa tehdä taustatyönsä hyvin.

”Katsoja haluaa nähdä jotain uutta ja sukeltaa maailmaan, jossa hän ei ole ennen ollut. Samalla katsoja haluaa tunnistaa roolihahmon ja nähdä siinä oman ihmisyytensä. Lopulta me kaikki olemme aika samanlaisia.”