Kaatunut viinilasi, viini levinnyt pöydälle.
Kuva: Tuija Hyttinen

Päihderiippuvuuden ei tarvitse olla loppuelämän seuralainen

Päihderiippuvuus on salakavala sairaus. Oikealla hoidolla siitä on silti mahdollista päästä eroon. Toivottomia tapauksia ei ole.

Kadulla tulee vastaan siististi pukeutunut nainen, joka puhuu kännykkään. Kaupan kassalla perheenäiti lapsineen pakkaa ruokaostoksia kassiin. Niin tavallista ja jokapäiväistä, ettei henkilöihin edes kiinnitä sen kummempaa huomiota.

”Niinpä. Päihderiippuvainen nainen voi periaatteessa olla kuka tahansa vastaan tuleva naishenkilö, päihdeongelmaa ei välttämättä näy millään tavalla ulospäin. Naiset ovat mestareita salaamaan asian ja pitämään yllä kulissia siitä, että kaikki on hyvin”, pitkän uran päihdekuntoutuksen parissa kouluttajana ja konsulttina tehnyt teologian maisteri Hannele Nykänen painottaa.

Nykänen on nyttemmin eläkkeellä, mutta toimii puheenjohtajana naisten ehkäisevää päihdetyötä tekevässä Kuopion Valkonauha ry:ssä. Alkusyksystä häneltä ilmestyi kirja Ei minusta tarvitse välittää – tuhkimotarinoita naisten päihderiippuvuudesta.

Etukäteen ei pidä lyödä hanskoja tiskiin.

Toipuminen on mahdollista kenelle tahansa

Uusimman kirjan inspiraationa toimivat ne lukuisat naisten toipumistarinat, joita Nykänen on työvuosiensa aikana kuullut.

”Ne ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Halusin tarinoiden kautta kertoa sen, että toipuminen päihderiippuvuudesta on mahdollista kenelle tahansa.”

”Naisilla hoitoon pääseminen monesti viivästyy juuri siksi, että ongelmaa salaillaan liian pitkään. Ja kun ongelmat pitkittyvät, niillä on taipumus myös mutkistua. Siitä huolimatta kenenkään tilanne ei ole toivoton.”

Nykästä häiritsee se, että liian usein päihteistä eroon pääseminen mielletään äärimmäisen vaikeana, ellei jopa mahdottomana polkuna.

Raitistuminen voisi sittenkin olla hyväksi.

”Tätä asennetta löytyy valitettavasti myös päihdetyöntekijöiden keskuudessa. Ihmistä esimerkiksi ei ohjata AA-ryhmään, koska ajatellaan, ettei se sovi kaikille. No, sen sopivuuden tietää vain kokeilemalla. Etukäteen ei pidä lyödä hanskoja tiskiin.”

”On yksilökohtaista, minkä avulla ja missä ajassa ihminen pääsee eroon päihteistä. Jollekin ratkaiseva voi olla se kahdeskymmenesviides kerta katkaisuhoidossa.”

Motivaatio ei ratkaise hoidon onnistumista

Nykäsen mukaan raitistuminen on mahdollista – mikäli päihderiippuvainen saa oikeanlaista hoitoa.

”Kuntoutuspaikkoja on monenlaisia, mutta niiden taso ja toiminta on hyvin kirjavaa. Jossain syödään, saunotaan ja kalastellaan yhdessä. Mukavaahan semmoinen toki on, mutta jos siellä ei oikeasti yritetä irrottautua päihteistä eikä puhuta asioista avoimesti ja niiden oikeilla nimillä, niin se on yhtä tyhjän kanssa.”

Vaan entäpä, jos ihminen ei itse ole halukas raitistumaan?

Hannele Nykänen lähikuvassa
Kuva: Heli Haring

”Yksi yleisimmistä myyteistä on, että hoito ei onnistu, jos siihen ei ole motivoitunut. Olen nähnyt lukuisia tapauksia, jossa esimerkiksi työnantaja on antanut päihdeongelmaiselle työntekijälleen vaihtoehdoiksi joko potkut tai päihdekuntoutuksen. Puolipakolla kuntoutukseen mennyt työntekijä onkin muutaman päivän jälkeen huomannut, että raitistuminen voisi sittenkin olla hyväksi hänelle.”rnrnNykänen harmittelee, että erityisesti naisille suunnattua päihdekuntoutusta on olemattoman vähän tarjolla Suomessa.rnrn”Hoitopaikat, joissa on sekä miehiä että naisia, eivät ole paras vaihtoehto. Siellä tulee helposti flirttailua tai naiset alkavat hoitaa miehiä, pesevät heidän pyykkejään ja hyysäävät.”rnrn”Lisäksi monilla päihdeongelmaisilla naisilla on taustalla seksuaalisia traumoja ja niistä puhuminen kuntoutusryhmissä miesten kuullen on vaikeaa.”rnrnHyvänä esimerkkinä pelkästään naisille räätälöidystä päihdekuntoutuksesta Nykänen mainitsee Tohmajärvellä toimivan Hoitokoti Tuhkimon.rnrn”Sieltä on saatu loistavia hoitotuloksia. Kunpa sellaisia paikkoja vaan olisi enemmän.”rnu003ch2u003eRiippuvuus saa ajatukset pyörimään aina vain enemmän päihteissäu003c/h2u003ernNykänen korostaa, että päihderiippuvuuden kehittymisessä ei ratkaisevaa ole käyttömäärä, vaan psyykkinen riippuvuus.rnrn”Odotetaan innolla jo seuraavaa käyttökertaa tai muistellaan edellistä. Ystävän luokse ei mennä enää kahville, vaan siiderille. Ja mitkään juhlat eivät ole juhlimisen arvoisia selvin päin.”rnrnNaisten päihteiden käyttöä paheksutaan edelleen enemmän kuin miesten.rnrn”Miehillehän on oikein ylpeilyn aihe, jos pystyy juomaan muut pöydän alle. Samalla tavalla käyttäytyvää naista katsotaan kieroon. Tosin nuoremmissa ikäluokissa suhtautumisessa ei enää ole niin suurta eroa.”rnrnNykänen odottaa hieman huolissaan, miten päihdekuntoutus tulee toteutumaan uusilla hyvinvointialueilla.rnrn”Toivon todella, että se ei jäisi kaiken muun jalkoihin. Silti pahoin pelkään, että niin saattaa käydä.”rnrn”Päihteiden käyttö on taustatekijänä kymmeniin eri sairauksiin ja se on suuri vaikuttaja myös työikäisten kuolemiin. Kyse ei siis ole mistään marginaalisesta asiasta.”rnrnSe, että päihdeongelmiin tartuttaisiin jo varhaisessa vaiheessa, olisi niin yksilön kuin yhteiskunnankin etu.rnrn”Jos hoitoon pääsy viivästyy ja päihdeongelma syvenee, sillä voi pahimmillaan olla seurauksena lasten huostaanottoja, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia. Niiden hoitamiseen menee paljon enemmän rahaa kuin itse päihdekuntoutukseen, puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen määrästä.”