Paljaat jalat, nilkoissa kahleet.
Kuva: Pixabay

Alkoholistin läheinen on usein loukussa – huolehtijana ja pelkääjänä

Päihderiippuvuus on inhimillinen tragedia. Myös läheinen voi sairastua, koska elää jatkuvassa varotilassa.

”Läheisen on vaikea havaita alkoholismia, koska sairaus kehittyy hitaasti ja alkoholisti pyrkii kaikin keinoin salaamaan juomisensa. Ehkä alkoholisti ei itsekään ymmärrä, mistä on kyse. Usein läheisen huomautuksilla ei ole enää merkitystä, sillä alkoholistin aivot huutavat lisää päihdettä, millään muulla ei ole väliä.”

Muun muassa näin pohtii Kristiina Harjula, joka on 30-vuotisen toimittajan uransa aikana tehnyt monta juttua aiheesta, ja päihderiippuvuus on ollut häntä itseäänkin lähellä. Harjula on haastatellut kirjaansa Loukussa, elämää alkoholistin läheisenä sekä päihdetyön ammattilaisia että alkoholistin läheisiä, jotka kertovat rehellisesti elämästään riippuvuuden varjossa.

Nuori kantaa tuplataakkaa vanhemmasta ja itsestään

Moni alkoholistiperheen lapsi tunnistaa itsessään erityisen valpastumisen hädän hetkellä. Adrenaliinin virtaaminen suonissa on vielä aikuisenakin ”erikoisella tavalla turvalliseksi koettu tila”. Lapsuudessa opittu jatkuva valmiustila jää päälle, vaikka mitään uhkaa ei todellisuudessa lähipiirissä enää olisikaan.

Alkoholistin aivot huutavat lisää päihdettä, muulla ei ole väliä

”Alkoholistiperheen lapsi saattaa pelätä koko ajan tulevansa jätetyksi tai että joku rakas kuolee”, Harjula kuvailee. 

Harjula ottaa esille tutkimuksen, joka oli tehty nuorille heidän vanhempiensa alkoholin käytöstä. Suurin osa nuorista hyväksyi alkoholin käytön juhlatilanteissa, mutta ei halunnut vanhempien humaltuvan.

”Kielteisin kokemus oli humalan aiheuttama häpeä, seuraavaksi tulivat inho, pelko ja viha. Vanhempien alkoholin käyttö aiheutti nuorissa myös luottamuksen puutetta ja epävarmuutta. Häpeä näkyi siinä, että nuori joutui salailemaan vanhempiensa juomista.”

Yksi nuori pakeni juomistilanteita, toinen koki helpotusta kavereiden seurassa, monia auttoi uppoutuminen musiikkiin tai sosiaaliseen mediaan. Erityisen hankalalta vaikutti niiden nuorten elämäntilanne, joilla ei ollut ketään aikuista, jolle purkaa murheitaan.

Kirja kertoo, että moni vanhempien juomisesta huolestunut nuori kantaa tuplataakkaa vanhemmasta ja itsestään. Nuori on huolissaan aikuisiän pärjäämisestään, mutta päihteitä käyttävien vanhempien lapset joutuvat poikkeuksellisen paljon murehtimaan myös vanhempiensa tulevaisuutta. Nuoria huoletti päihteiden vaikutus vanhempien terveyteen ja heidän elinikäänsä.

Liiallinen huoli on hallitsemisen tarvetta

Huoli läheisestä ihmisestä on tiettyyn rajaan asti ymmärrettävää, mutta liiallisena se ei enää ole huolta ja välittämistä, vaan hallitsemisen tarvetta ja omavoimaisuutta. Sairas huoli alkaa, kun ihminen ei luota siihen, että elämä kantaa. Hän yrittää toimia koko ajan siten, että kaikki olisi hallinnassa eikä taivas kaatuisi.

”Terve asennoituminen olisi sen ymmärtämistä, että kaikki menee niin hyvin kuin on mahdollista ja niin kuin on mennäkseen.”

Kristiina Harjula käy läpi kirjassaan monia erilaisia kohtaloita. Läheinen voi olla lapsi, puoliso, veli, sisko, äiti, isä, mummo, lapsenlapsi.

”Läheisen taakka on suuri ja vaikuttaa musertavalla tavalla koko elämään. Vasta kyky erillisyyteen tuo muutoksen mahdollisuuden ja avaa tien sovintoon. Ennen sitä elettävänä on kuitenkin inhimillisten tunteiden koko kirjo”, Harjula kuvailee.

Apua omasta seurakunnastasi

Jos toteat olevasi tai huomaat läheisesi olevan riippuvainen päihteistä, hae rohkeasti apua omasta seurakunnastasi. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat tukena ja auttavat myös päihderiippuvaisen läheisiä.

Lue lisää verkosta: evl.fi/apua-ja-tukea/paihteet-ja-riippuvuus

Huolen kanssa ei pidä jäädä yksin

”Läheisten kuorma on usein todella iso ja riippuvuuden vaikutukset koskettavat tavallisesti montaa ihmistä riippuvaisen ympärillä. On kuitenkin muistettava, että jokainen heistä kokee sen omalla laillaan”, kuopiolaisen Päihdepalvelu Hemman yrittäjä Jarkko Ahokas sanoo.

Ahokas on itsekin alkoholistin lapsena joutunut kokemaan ikäviä asioita lapsuudessaan. Omassa työssään hän kohtaa usein lapsia, joiden perheessä on päihdeongelma.

”Suuri osa päihdeongelmaisista vanhemmista on melko tavallisia töissä käyviä ihmisiä. Jos päihdeongelma näkyy ulospäin, asiat ovat jo melkoisen pitkällä.”

Alkoholin tuomat ongelmat näkyvät Ahokkaan työssä monella tapaa. Erityisesti pelko, epävarmuus ja huoli ovat tavallisia käsiteltäviä asioita. Yleistämistä kannattaa kuitenkin välttää.

”Olisi tärkeää pysähtyä kuuntelemaan jokaista yksilöllisesti – niin päihdeongelmaista kuin läheistä. Se ei tänä päivänä välttämättä aina toteudu. Jos itse päihdeongelmaisen on välillä vaikeaa saada hoitoa ja tukea, niin läheisten avun tarve ymmärretään vieläkin huonommin tai siihen ei riittävästi vastata.”

Jos läheinen huomaa tarvitsevansa apua, kaikkein tärkeintä Ahokkaan mielestä on puhuminen.

”Älä jää yksin huolen kanssa. Puhu asioista esimerkiksi ystävän, tutun aikuisen tai opettajan kanssa. Sosiaalipalveluihin kannattaa ottaa myös yhteyttä, näissä asioissa ei voi olla ikinä liikkeellä liian varhain. Monesti siinä vaiheessa, kun otetaan yhteyttä, ongelmallinen tilanne on saattanut jatkua jo vuosia.”

Myös erilaisia auttavia puhelinnumeroita ja chatteja on tarjolla.

Jarkko Ahokas