Näyttelijä Satu Tuuli Karhu: ”Taide tarvitsee uskoa ja uskallusta”
Satu Tuuli Karhu kertoo oman hengellisyytensä perustuvan pyrkimykseen antaa anteeksi ja kohdella toisia vertaisenaan.
Musiikki, kulttuuri ja hengellisyys ovat kulkeneet näyttelijä Satu Tuuli Karhulla käsi kädessä lapsuudesta asti. Hän oppi jo varhain pyhäkoulussa virren Siunaa koko maailmaa, joka tuntui lapsen näkökulmasta yhdistävän maailman ja kaikki sen ihmiset.
Pyhäkoulusta hänen tiensä vei seurakunnan varhaisnuorten leireille, ja rippikoulun jälkeen oli helppoa jatkaa mukaan isostoimintaan. Vuosien varrella Karhu esiintyi usein juhlapyhinä kirkossa eri kokoonpanoissa.
Kannustus voi parhaimmillaan muuttaa nuoren elämän suunnan.
Seurakunnan nuorisotyön ja Kajaanin kaupunginteatterin yhteinen Taivasalla-näytelmäprojekti antoi lopulta myös kipinän näyttelijän ammattiin. Rohkaisun teatteriprojektiin hän sai Kajaanin seurakunnan nuoriso-ohjaaja Heimo Haveriselta.
”Sellainen yhteistyö ja kannustus voivat parhaimmillaan muuttaa nuoren elämän suunnan”, Karhu kuvailee.
Satu Tuuli Karhu puolustaa vahvasti ihmisoikeuksia
Hengellisyys ja uskonto ovat seuranneet Karhua myös hänen työurallaan. Ammattinäyttelijänä hän pääsi pohtimaan uskoa synkemmistä vallankäytön näkökulmista elokuvarooleissaan Marian paratiisissa (2019) sekä Edenissä (2020).
Elokuvassa Marian Paratiisi hänen roolihahmonsa Salome laski lahkosaarnaajan vaikutuksen alla koko elämän uskonsa varaan, ja rippikoululeirille sijoittuvassa Edenissä Karhun näyttelemä pappi päätyi epävarmuuksiensa vuoksi käyttämään valtaansa väärin.
Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi sellaisena kuin on.
Hengellisyyden valjastaminen itsekkäiden tavoitteiden ja vallanhimon polttoaineeksi voi olla hyvinkin tuhoisaa, Karhu toteaa. Hänen mukaansa pelottavinta uskon väärinkäytössä onkin muiden elämää rajoittava ehdottomuus.
”Silloin on kyse ihmisoikeuksista, joiden puolella olen erittäin vahvasti. Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.”
Taide aina pyrkinyt pohtimaan elämän tarkoitusta
Taiteessa ja kulttuurissa on ollut tavallista tarttua uskoon liittyviin aiheisiin, ja niistä kertovat myös lukuisat musiikkikappaleet ja näytelmät.
Karhu pohtii taiteilijoiden yrittäneen eri aikoina löytää vastauksia olemassaoloon sekä elämän tarkoitukseen ja kuolemanjälkeiseen aikaan.
Uskossa on hänen mukaansa kyse pitkälti samoista kysymyksistä: tarpeesta ymmärtää maailmaa ja omaa paikkaansa siellä.
”Taide tarvitsee myös samanlaista uskallusta ja uskoa johonkin, mikä ei ole niin näkyvää”, hän kuvailee.
Elämän tärkeimpänä ohjenuorana on lähimmäisenrakkaus
Satu Tuuli Karhu kertoo, että hänelle on ollut aina luontevaa laittaa kädet ristiin avun toivossa tai kiitollisuuden hetkellä.
Hän pitää elämänsä mottona jatkuvaa muutosta, ja samalla tavalla muutoksessa on ollut hänen suhteensa hengellisyyteen. Se on jo pitkään ollut etsivää ja asioita laajasti pohtivaa.
”Uskon, että on olemassa meitä suurempia asioita, ja se tuo hirveän paljon lohtua. Mutta suhteeseeni kirkkoon liittyy myös ristiriitaisia ajatuksia, ja jo rippikoulussa kyseenalaistin joitakin opetuksia, kuten sen, keille avioliitto kuuluu.”
Minusta tärkeintä ylitse kaiken on rakkaus.
Karhun mukaan kirkko tekee parhainta työtä edistäessään toisista välittämistä sekä empatiaa, ja uskonnon ydinajatus lähimmäisenrakkaudesta onkin Karhun elämässä tärkeä ohjenuora seurattavaksi.
Sille on erityisesti paikkansa nyt, kun ääriajattelut erottavat ihmisiä ja maailmassa tapahtuu paljon pelottavia asioita.
”Minusta tärkeintä ylitse kaiken on rakkaus. Ja uskoo ihminen mihin tahansa, niin hänellä on nimenomaan oikeus uskoa.”
Juuret muovaavat identiteettiä
Näyttelijä Satu Tuuli Karhu, 31, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kajaanissa, jota hän kuvailee yhä kodiksi, vaikka elämä ja työt ovatkin pääkaupunkiseudulla.
Oma kotipaikka ja juuret voivat Karhun mukaan olla suuressa roolissa viitoittamassa polkua ja muovaamassa ihmisten identiteettiä. Hänen sukuhistoriansa ulottuu Kainuussa jopa 1600-luvulle asti.
”Kainuulaisuus määrittää varmasti eniten sitä, millainen olen”, hän kertoo.
Hän on erityisen iloinen kotiseutunsa luonnosta ja metsämaisemasta, jonka äärellä rauhoittuminen luo tunteen pysyvyydestä.