Irja Pietarinen – Siilinjärven seurakunnan päiväkerhotyön pioneeri
Satavuotiaan Irja Pietarisen elämää on kantanut luottamus Jumalan johdatukseen.
Siilinjärven seurakunnassa juhlistettiin aivan erityistä merkkipäivää, kun sata vuotta täyttänyttä seurakunnan pitkäaikaista lastenohjaajaa Irja Pietarista muistettiin lämminhenkisessä yllätysjuhlassa. Juhlassa laulettiin Irjan valitsemia virsiä, joihin liittyvät muistot häistä, rippikoulusta, lapsuudenkodin iltarukouksista ja joulujuhlista. Ne ovat kantaneet ilossa ja surussa, läheisten menetyksissä ja elämän taitekohdissa.
Kiitos sulle Jumalani
Lapsuusmuistot veivät myös talvisodan aikaan. Vain 12-vuotiaana Irja joutui seuraamaan, kuinka sota keskeytti koulunkäynnin ja muutti tavallisen arjen. Muistiin ovat jääneet lentokoneiden äänet, pommitusten pelko ja tieto Kuopion pommituksissa menehtyneistä ihmisistä. Kaiken keskellä perheessä säilyivät rukous, virret ja luottamus Jumalan huolenpitoon.
Yhteinen elämä alkoi nopeasti
Nuorena opettajana Irja tapasi tulevan puolisonsa Kalervon Nilsiässä kansakoulujen välisessä pesäpallo-ottelussa vuonna 1948. Kalervo oli sotaorpo. Hänen isänsä, opettaja Kalle Pietarinen, oli kaatunut sodassa, ja perhe joutui jättämään kotinsa. Vaikeista lähtökohdista huolimatta Kalervo kouluttautui opettajaksi. Yhteinen elämä alkoi nopeasti: opettajaseminaariin tähdännyt Irja sai uuden suunnan, kun pari kihlautui ja meni naimisiin.
Työ toi perheen Siilinjärven Kasurilan koululle. Myöhemmin koti löytyi Vuorelasta, jonne muutti paljon nuoria lapsiperheitä. Vanhemmat toivoivat alueelle seurakunnan päiväkerhotoimintaa, ja toive toteutui. Siilinjärven seurakuntaan tullut pappi Heikki Luostarinen pyysi Irjaa mukaan ensin pyhäkoulutyöhön ja sitten päiväkerhon ohjaajaksi. Näin Irjasta tuli yksi paikallisen päiväkerhotyön varhaisista rakentajista.
Mä silmät luon ylös taivaaseen
Yli 40 vuoden ajan Irja Pietarinen kohtasi työssään siilinjärveläisiä lapsia ja perheitä välittäen turvallisuutta ja kristillisen uskon sanomaa. Hänen satavuotinen elämäntarinansa kertoo samalla suomalaisen yhteiskunnan ja seurakuntaelämän muutoksesta.
Kaiken keskellä on säilynyt lapsuudesta tuttu luottamus: Jumalan johdatus voi näkyä pienissä kohtaamisissa ja elämän yllättävissä käänteissä.