Mattina ja pappina
Kun tuomiorovasti Matti Järveläinen jäi vuonna 2006 eläkkeelle, lienee yksi jos toinenkin kysynyt muistelmien perään. Niiden aika ei ollut vielä silloin.
Kirjoittamiselle tuli toinen motiivi hänen jäätyään pari vuotta sitten leskeksi. 75-vuotispäivien lähestyessä tuntui tärkeältä pohtia, mitä on olla pappi ja mitä Matti, ihminen. Kirjoittaminen oli myös tapa puhua Sirkka-puolisolle ja uskoa, että tämä kuuntelee.
Matti Järveläinen sanoo olevansa sitä pappispolvea, jolle pappeus ei ole kaksoisrooli. Yhtä ja samaa ovat Matti ja pappi.
”Katoliset ajattelevat, että pappi on armon kantaja ja välittäjä, mutta luterilaisessa käsityksessä välittäjä on evankeliumi, ei pappi. Siitä seuraa, ettei pappi ei ole omalla asiallaan. Hän ei ole itsenäinen yrittäjä eikä varsinkaan yksityisyrittäjä.”
Tunteeko rovasti luomiskertomuksen
Järveläinen on laittanut kirjalleen alaotsikon Tuumausta pappeuden maisemassa. Osa sitä ovat kirjaan valikoidut saarnat ja puheet, vaikka hänelle kristinusko on sanoja suurempaa.
”Jumalan sana ei ole pelkkiä sanoja, ei edes pelkkiä Raamatun sanoja, vaan perimmältään Kristus itse.”
Ajattelussa näkyy Järveläisen teologinen polku Dietrich Bonhoefferin ja Karl Barthin kautta Tuomo Mannermaan sanoihin: itse uskossa Kristus on läsnä.
Jos pappi onkin pappi 24/7, ihmiselle se on ylivoimaista. Matti Järveläinen tunnetaan huumorimiehenä, jolta lääkärikin tohti kysyä, että tunteeko rovasti luomiskertomuksen.
”Se oli sentään Jumala, joka lepäsi. Ei pidä luulla, että minusta riippuu kaikki.”
Teologisen kuopiolaiskoulukunta
Matti Järveläinen on pappissukua äitinsä puolelta. Isoisä oli jyväskyläläinen pappi ja rehtori Verner Peltonen, jonka perheystäviin kuului virsirunoilija Simo Korpela. Hänen poikansa Jorma Korpela oli äidinkielenopettajana Kuopion Yhteiskoulussa. Opetus oli tehokasta:
”Täällä on sitten vielä, nimeä sen kummemmin mainitsematta, eräs Matti Järveläinen, Verner Donatus Peltosen tyttärenpoika, joka kirjoittaa sanan Raamattu pienellä alkukirjaimella. Se ihmetyttää minua suuresti.”
Jostakin syystä joukko samanhenkisiä kuopiolaispoikia päätyi samaan aikaan opiskelemaan teologiaa. Heitä olivat Matti Järveläisen lisäksi Hannu Konola, Jarmo Saksman, Terho Pursiainen, Matti Virmakoski, Olavi Tuovinen ja Pekka Vapaavuori.
Joukko piti tiivistä yhteyttä keskenään ja puhui asiat ja lopulta itsensäkin puhki. 60-luku hengitti vahvasti ja kritiikkiä tulvi joka suunnalta. Järveläinen palasi näistä myrskyistä monessa mielessä kotiin.
Pappila työkaluna
Matti Järveläinen on viimeisiä kirkkoherroja, joka vielä otti virka-asunnon vastaan ja piti yllä pappilakulttuuria. Se onnistui vain siten, että Sirkka-puoliso otti kokopäiväisesti hoitaakseen tuhansien kahvikupillisten keittämiset, leipomiset ja siivoukset. Ja ehkä vain siksi, että Sirkka-puoliso oli tuomiorovastin tytär ja emännöi näin lapsuudenkotiaan.
”Sinne oli helppo kutsua ihmisiä ja ihmisten oli helppo soittaa ovikelloa. Ja kyllä se soikin.”
Väärnin pappila Oy:n kustantaman Tässäkö olen -kirjan julkistamistilaisuus ja Matti Järveläisen 75-vuotispäivät ovat palmusunnuntaina 2019 kirkkokahvien merkeissä Kuopion Keskusseurakuntatalolla.