Teemu Vesterinen seisoo talvisella kadulla ja katsoo suoraan kameraan päässään kirkkaan punainen pipo
”Joskus joku on keikoilla suuttunut komiikastani niin, että on tullut jopa lavalle lyömään”, Teemu Vesterinen muistelee sattumuksia uran varrelta. Kuva: Tuija Hyttinen

Stand up -koomikko Teemu Vesterinen käsittelee huumorin avulla vakavia asioita – myös omia traumojaan

Stand up -koomikolle mikään aihe ei ole tabu. Kaikelle voi nauraa, sillä kyse on pikemminkin näkökulman valinnasta.

Yksi ihminen seisoo lavalla mikrofoni kädessään. Yleisö odottaa hiiskumatta ja toivoo kuulevansa pian jotain hauskaa. Esiintyjän suonissa virtaa adrenaliini, sydän takoo tavallista kiivaampaan tahtiin. Lähteekö esitys lentoon, vai mennäänkö metsään niin että kosahtaa?

Edellä mainitussa tilanteessa kuopiolaistunut stand up -virtuoosi Teemu Vesterinen on ollut uransa aikana tuhansia kertoja. Hän myöntää, että komiikka on vaikea laji. Koskaan ei voi tietää, mikä uppoaa yleisöön ja milloin tulee sohaisseeksi ampiaispesään.

Lähteekö esitys lentoon?

”Onhan se pelottavaa ja stressaavaa laittaa itsensä alttiiksi. Mutta parhaimmillaan stand up -keikoilla voi saavuttaa hienon yhteyden yleisön kanssa ja kokea tehneensä jotain merkityksellistä”, Vesterinen luonnehtii.

Saako uskonnolle nauraa?

Komiikan parissa työskentelevät joutuvat enemmän tai vähemmän pohtimaan sitä, onko olemassa asioita, joista ei saa tehdä huumoria. Vesterisellä on asiaan selkeä näkemys.

”Mistä tahansa voi mielestäni tehdä komiikkaa. Se on jopa koomikoiden velvollisuus. Huumorin avulla asioita saadaan näkyviksi ja niitä voidaan käsitellä.”

”Kyse ei niinkään ole aiheen, vaan näkökulman valinnasta. Mutta onhan komiikka silti riskipeliä, aina on ihmisiä, jotka pahoittavat mielensä.”

Raamattu on aikamoinen runsaudensarvi.

Uskonto on perinteisesti mielletty tulenaraksi aiheeksi, jolle ei saisi nauraa.

”Miksi ei saisi? Uskonto on iso ja näkyvä juttu, kyllä sitäkin pitäisi voida lähestyä huumorin kautta.”

Vesterinen kertoo, että uskontoaiheet ovat suhteellisen yleisiä aloittelevilla stand up -koomikoilla.

”Raamattu on aikamoinen runsaudensarvi, josta ammentaa materiaalia esityksiin. Esimerkiksi joku vetten päällä kävely on helppo aihe, jolla yrittää naurattaa yleisöä.”

Vesterinen teki esityksen omista traumoistaan

Vesterinen ei ole tyytynyt vain tekemään huumoria muista, vaan hän laittaa rohkeasti myös itsensä peliin. Mies on kiertänyt ympäri Suomea Trauma-esityksensä kanssa, ja kiertue jatkuu taas helmikuussa.

”Olen joutunut viimeisen kymmenen vuoden aikana omakohtaisesti tutustumaan trauman käsitteeseen. Vaikeita asioita on ollut mielen päällä ja niitä olen käynyt läpi myös terapiassa.”

Vesterinen päätti ottaa riskin ja käyttää omia traumojaan esityksensä materiaalina.

”Lavalla pääsen ja joudun käsittelemään kipupisteitäni, samalla myös yleisö oppii jotain traumoista ja niiden vaikutuksista.”

Jotkut ovat jakaneet oman tarinansa.

”Onhan se ollut raskastakin avata itseään niin täysin vieraille ihmisille, mutta kiertueen tässä vaiheessa voin sanoa, että se on kannattanut.”

Vesteriselle on nimittäin ryöpynnyt palautetta – niin paljon, että hän itsekin on siitä hämmästynyt.

”Mielenterveyspuolen ammattilaiset ovat tulleet kiittelemään, että näitä asioita pidetään esillä. Keikkojen jälkeen moni kuulija on tullut kertomaan, miten esitys on herättänyt ajatuksia ja tunteita. Jotkut ovat jakaneet oman tarinansa.”

”Tuntuu hyvältä, että olen voinut tehdä jotain merkityksellistä.”

Ihmisten riippuvuus älylaitteista jurppii

Vesterinen on siitä harvinainen nykyihminen, että hän karsastaa kännyköitä ja somea.

”Älykännykän hankin vasta reilu vuosi sitten olosuhteiden pakosta. Itse asiassa en ole vielä päässyt yli siitä, että kännykät ylipäätään tulivat osaksi arkea 90-luvulla.”

”Sosiaalisessa mediassakin olen mukana lähinnä vain siksi, että se on keikkamarkkinoinnin kannalta välttämätöntä. Somemaailma ei muuten erityisemmin innosta.”

Vesteristä jurppii, että älylaitteet vievät aivan liikaa ihmisten huomiota.

”Arvostan kovasti aitoa läsnäoloa ja kontaktia ihmisten välillä. Se vain tuntuu olevan nykyään aika lailla kadoksissa, kun toistensa seurassakin kaikki vain tuijottavat kännykkää ja tekevät somepäivityksiä.”

Laulaminen kiehtoo ja pelottaa

Aitoja kohtaamisia arvostavalle miehelle Kuopio on osoittautunut passeliksi kaupungiksi.

”Olen asunut täällä nyt viisi vuotta ja viihtynyt tosi hyvin. Ihmiset ovat sosiaalisesti taitavia ja sopivasti auki, mikä sopii minun kaltaiselleni tyypille. Vielä kun saisi tunnin junayhteyden Helsinkiin, niin tämä olisi täydellinen asuinpaikka.”

Tulevaisuudessa Vesterinen haaveilee ryhtyvänsä kirjailijaksi.

Kuopiossa ihmiset ovat sosiaalisesti taitavia.

”Mahdollisuuksia siihen on kyllä ollut, mutta jotenkin asia on vain jäänyt toteuttamatta. Ehkä jonain päivänä.”

Toinen valloittamaton alue on laulaminen.

”Tykkäisin laulamisesta, mutta en ole ikinä uskaltanut tehdä sitä julkisesti. Mielelläni siis yritän hivuttautua paikkoihin, joissa on mahdollista osallistua yhteislauluun. ”

”Kirkollahan on tarjolla jonkin verran yhteislaulutilaisuuksia ja niitä olen silloin tällöin hyödyntänyt. Viimeksi olin ravintola Ampiaisessa laulamassa Kauneimpia joululauluja – yhdessä muiden mummojen kanssa.”