Kuopion Musiikkikeskuksen uusi johtaja Jari Eskola ei voinut vastustaa entisen kotikaupunkinsa kutsua
Vannoutunut musiikin ystävä ja innokas kirkkobongari haluaa juurtua takaisin Kuopioon.
Jari Eskola on ehtinyt reilun puolen vuoden ajan ottaa tuntumaa uuteen työhönsä Kuopion Musiikkikeskuksen ja Kuopion kaupunginorkesterin johtajana.
”Työtä on ollut paljon, mutta todella kivalta ja motivoivalta tämä tuntuu. Talon työntekijät ovat ottaneet niin ihanasti minut vastaan, että se oikein herkistää”, Eskola kuvailee.
”Onhan tässä vähän orientoitumista, kun edellisessä työpaikassani meitä oli kuuden hengen porukka ja täällä työkavereita on noin seitsemänkymmentä. Yhdessä tekemisen meininki on kuitenkin vahva ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen.”
Musiikkikeskuksen rekryilmoitus teki vaikutuksen
Eskola ei ole paljasjalkainen kuopiolainen, mutta on asunut Kuopiossa valtaosan lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Opinnot veivät Helsinkiin ja sieltä välillä Ruotsiin, Saksaan ja Yhdysvaltoihin saakka. Kolmekymmentä vuotta vierähti maailman turuilla. Mikä sitten sai miehen palaamaan lapsuutensa maisemiin näin pitkä ajan jälkeen?
”Musiikkikeskuksen rekryilmoitus oli hyvin kutsuva: Jätä jälkesi elämään. Se vetosi minuun. Ja tietysti työnkuva oli sellainen, jossa pääsisin käyttämään maksimaalisesti ammatillista osaamistani sekä oppimaan lisää.”
Kolmekymmentä vuotta vierähti maailman turuilla.
Vähäisimpänä tekijänä ei toki ollut se, että Eskolan isä ja muuta sukua asuu täällä.
”Jos on ollut huono päivä, voi mennä alahuuli väpättäen juttelemaan kummitädin kanssa ja saamaan vähän lohdutusta”, Eskola tuumaa pilke silmäkulmassaan.
Toistaiseksi työt ovat pitäneet Musiikkikeskuksen johtajan sen verran kiireisenä, että sosiaalisten suhteiden hoitaminen on jäänyt vähemmälle.
”Sehän tässä hieman jännittää, että löydänkö vanhojen kavereiden pariin ja millaisiksi sukulaisyhteydet muotoutuvat ajan myötä.”
Matkoilla pitää päästä kurkistamaan paikallisiin kirkkoihin
Pääsiäistä Eskola kaavailee tänä vuonna viettävänsä Kuopiossa suvun kesken. Toivomuslistalla olisi ainakin Pirkko-tädin valmistama pasha.
”Kovasti kiinnostaisi myös käydä tutustumassa ortodoksiseen pääsiäisyön messuun kirkonkiertoineen. Se on seremoniana niin kovin erilainen kuin meidän luterilaisten kirkonmenot.”
Taidehistoriaakin opiskellut Eskola pistäytyy ulkomaanmatkoillaan mielellään paikallisissa kirkoissa.
Katoliset suhtautuivat paaviin kuin rocktähteen.
”Vieraillessani Ranskassa Condom-nimisessä kaupungissa, koin ahaa-elämyksen paikallisessa katedraalissa. Huomasin, että siellä valo tulee aivan samalla tavalla sisään kuin rippikirkossani Alavassa. Tajusin Alavan kirkon arkkitehdin hakeneen juuri tällaista tunnelmaa valon suhteen.”
Vaikuttavimman kirkkokokemuksensa Eskola kertoo aistineensa Rooman Pietarinkirkon jouluyön messussa muutama vuosi sitten.
”Jo pääsylippujen järjestäminen ja niiden noutaminen Apostolisen palatsin pronssiovilta Vatikaanista oli oma operaationsa. Itse messu oli hieno kokemus, ja oli myös kiinnostavaa seurata, kuinka katoliset suhtautuivat paaviin kuin rocktähteen.”
Eskola on musiikin suhteen kaikkiruokainen
Eskolan nykyinen työympäristö keskittyy vahvasti klassiseen musiikkiin. Siitä huolimatta hänen musiikkimakunsa on hyvin laaja, eikä hän arvota jotain genreä paremmaksi kuin toista.
”Klassinen musiikki ei välttämättä tule omillaan toimeen, vaan tarvitsee mesenaatteja. Aikoinaan kirkko on toiminut sellaisena. Nykypäivänä populaarimusiikin tehtävänä on tuoda alalle rahaa, mikä ei tee kyseisestä genrestä millään tavalla vähempiarvoista.”
”Nautin täysin rinnoin kaikenlaisesta musiikista. Mitä ei voi sanoin kertoa, sen voi sanoa sävelin – olipa se klassista, poppia tai jotain siltä väliltä.”
Kuopiolaiseen kirkkomusiikkitarjontaankin Eskola on jo ehtinyt hienokseltaan tutustua.
Passioita sävelletään vielä nykyäänkin.
”Kävin kuuntelemassa Tuomiokirkossa Mozartin Requiemin. Hieno teos, johon oli kiinnitetty paljon kulttuurihistoriaa.”
Pääsiäisen alla kirkoissa esitetään passioita, jotka kertovat Jeesuksen kärsimyksestä ja perustuvat johonkin Raamatun neljästä evankeliumista.
”Passioita sävelletään vielä nykyäänkin. Se ei ole mikään ihme, sillä tarinahan on hyvin inspiroiva”, Eskola huomauttaa.
”Toivoisin pääseväni kuuntelemaan Johannes-passion Tuomiokirkkoon palmusunnuntaina, mutta vielä en tiedä, taipuuko aikatauluni siihen.”