Kiertotaloustuotannon suomalainen pioneeri Seija Lukkala: ”Kestävä kehitys on tekoja”
Kierrätys hyvä, kulutuksen vähentäminen parasta. Seija Lukkala tietää olevansa oikealla tiellä.
Kun kiertotaloustuotannon suomalainen pioneeri Seija Lukkala ideoi vuosituhannen vaihteessa Globe Hope -yrityksen, kestävä kehitys oli vasta seminaaritason puheenaihe.
Lukkala sai ensimmäiset ajatukset Globe Hopesta Taideteollisen korkeakoulun Heads and hands -koulutushankkeesta, jossa valmisteltiin luovan alan yrityksiä kansainväliseen liiketoimintaan. Sitä johti kuopiolainen Eija Tanninen-Komulainen, joka on nykyisin Kuopion Rouvasväenyhdistyksen toiminnanjohtaja.
”Prosessi menee tässäkin asiassa niin, että ensin ihmisten pitää saada tietoa monen kanavan kautta, jotta tieto muodostuisi ymmärrykseksi. Sekään ei vielä riitä, sillä ymmärryksen pitää muuttua teoiksi”, Lukkala sanoo.
Yli 40-vuotiaat pikemminkin rakastivat kuluttamista
Globe Hopen syntyaikoina oli jo kuluttajatutkimustietoa kierrätetystä materiaalista. Silloin kärkeen nousi 18–25-vuotias nuori kaupunkilainen, joka halusi kuluttaa kestävästi, mutta olla silti katu-uskottava. Sen sijaan yli 40-vuotiaat pikemminkin rakastivat kuluttamista.
Asennemuutos on ollut suuri. Lukkalan mukaan nyt todellakin kiinnitetään huomiota ostokäyttäytymiseen. Samalla myös halpatuottamiseen keskittyneet kansainväliset vaateketjut ovat huomanneet, että kuluttajat vaativat kestävästi tuotettua, jäljitettävää tekstiiliä.
Kuluttaja on siis sekä kuningas että vastuullinen. Lukkalan mielestä nykyään etenkin nuoret ovat tiedostavia ja vastustavat kerskakulutusta.
Halpatuotannon myötä materiaalien kunnioitus hävisi
Seija Lukkalalla oli ollut aiemmin designyritys SL-Studio, joka valmisti tekoturkiksia. Hän näki tuolloin omakohtaisesti, mitä markkinoille rynnistäneet kansainväliset ketjut kuten H&M, Lindex, KappAhl sekä markettien paisuvat vaateosastot merkitsivät tekstiilialalle ja kivijalkakaupalle.
”Kun tekstiilituotanto siirtyi Aasiaan, tekstiilien hinnat romahtivat.”rnrnHyvästä kotimaisesta materiaalista Suomessa tehty vaate oli tuomittu häviämään kilpailussa, jota käytiin vain hinnalla.rnrn”Ei enää vertailtu laatua ja tuotteen pitkäikäisyyttä. Se herätti kysymään, että miten on oikein mahdollista lisätä tuotantoa tällä tavalla. Meillähän on vain yhdet luonnonvarat.”rnrnKun tekstiileistä tuli liian halpoja, hävisi samalla materiaalien kunnioitus. Vaate oli äkkiä vain jätettä, jonka saattoi surutta hylätä ja ostaa tilalle uutta. Kulutus kasvoi kohisten. Toisekseen kulutusta lisäsivät väestönkasvu ja kehittyvien maiden kasvavat taloudet.
Ylijäämäkankaat jalostuvat tuotteiksi
Globe Hope valmistaa tuotteita kuten laukkuja, reppuja ja koruja ylijäämä- ja kierrätysmateriaaleista. Tuotantoon päätyvät tehtaiden vielä rullalla olevat ylijäämäkankaat, käytetyt armeijan säkit, teltat ja laskuvarjot sekä käytetyt purjeet, turvavyöt ja messumatot.
Pari vuotta on kehitetty konseptia, jossa kierrätykseen otetaan firmojen poistotekstiileitä maksimaalista resurssitehokkuutta noudattaen ja kanavoidaan ne erilaisiin hyötykohteisiin. Kyse on palvelualan, sairaaloiden ja hotellien sellaisista työvaatteista ja poistotekstiileistä, jotka muuten menisivät poltettaviksi.
”Tällaista jätettä syntyy vuodessa valtava määrä, 13 miljoonaa kiloa. Hyötykäyttö pohjautuu suomalaiseen patenttiin, joka on myyty kansainvälisille yrityksille vedenpuhdistukseen. Nimittäin vedenpuhdistuslaitosten yhtenä komponenttina käytetään tietyllä tavalla murskattua tekstiiliä, jossa on tietty koostumus ja tietty rakenne.”
Korona-aikana aloitettiin pestävien suojamaskien ja terveydenhuollon tarvitsemien suojavarusteiden valmistaminen. Niitä ei valmisteta kierrätysmateriaalista, mutta ne palvelevat Globe Hopen kestävän kehityksen filosofiaa.
Miksi huonolaatuisia vaatteita tehdään ja ostetaan?
Markkinoille on syksyllä tulossa myös uusi vaatemallisto. Siinä tuotekehitys on viety niin pitkälle, että kaikki materiaalit on tehty 100-prosenttisesti kierrätyslangasta.
”Langassa on 60 prosenttia puuvillan leikkuujätettä ja 40 prosenttia muovipullojen muovia.”
Kehitystyö ei ole ollut ihan yksinkertaista Suomessa, jossa ei ole enää tekstiiliteollisuutta. Siksi lanka tehdään Intiassa, samoin kuin materiaalien keruu. Paljon on tehty sielläkin työtä tuotantoketjun valvomiseksi, niin että kaikki vaiheet lajittelusta, värjäyksestä ja neulomisesta ompelemiseen ovat jäljitettävissä ja ne on myös sertifioitu.
Osaaminen voi mennä kokonaan maan rakoon
Kun tekstiiliteollisuus loppui, loppui myös alan koulutus. Niinpä Globe Hopekin sai huomata, ettei ompelukapasiteettia enää löydy mistään. Osaaminen voi mennä kokonaan maan rakoon, sillä kohta ei ole enää edes niitä, jotka pystyisivät teollisuusompelua opettamaan.
”Toisaalta kyllä toivottaisiin, että esimerkiksi maskit ja suojavaatteet tehtäisiin kotimaassa.”
Seija Lukkala ei aio antaa periksi, päinvastoin.
”Koen hankaluudet haasteena, sillä haluan toimia toisin ja kestävämmin. Minulla on tietoisuus siitä, että tämä on oikea tie.”
Kiperin kysymys kuitenkin on, miksi meillä on niin paljon tekstiilijätettä. Miksi huonolaatuisia tehdään ja ostetaan? Tuotteen vieminen hyvää tarkoittaen kierrätykseen ei ole ratkaisu. Kulutuksen vähentäminen on ainoa tie.
”Pitäisi myös miettiä, mikä on tuotteen oikea hinta. Sekö, mikä lukee hintalapussa valuuttana vaiko se, kuinka paljon tuote on kuluttanut luonnonvaroja, saastuttanut maaperää ja edistänyt ilmastonmuutosta.”