Kulutuskulttuuri kantaa uskonnon aineksia
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Vai kaipaanko sittenkin? Miksi kuluttamisesta on vaikea päästää irti?
Lahjoja, kortteja, koristeita, ruokia. Jouluun on kääritty monenlaista laittoa – ja kuluttamista. Mitä kuluttaminen kertoo maailmankatsomuksestamme?
”Joulu on yhteiskunnallisesti kristillisin juhlamme ja samalla vuoden suurin kulutusjuhla. Kulutamme jouluna äärettömän paljon, koska haluamme kertoa toisen olevan tärkeä. Kuluttamisen perustavat motiivit ovat usein varsin ymmärrettäviä”, sanoo kulutuskeskeisiin elämäntapoihin perehtynyt uskontotieteilijä Mikko Kurenlahti.
Kauppa on kilpailevien arvovalintojen aarrelaari.
Hän haastaa kuitenkin miettimään, miten olemme oppineet lisäämään toistemme onnellisuutta ja kertomaan rakkaudestamme. Vaikka harvalle halaus tuntuu riittävältä joululahjalta, omat kulutustottumukset on syytä havaita ja kohtuullistaa.
Kulutan, siis olen
Ihmisen, merkityksiä etsivän sosiaalisen laumaeläimen, perimmäiset kysymykset eivät häviä kulutuskulttuurissakaan: Kuka minä olen? Millainen maailma on? Mitä on hyvä elämä? Mikä on olemassaolon päämäärä?
Kuka minä olen -kysymykseen vastataan mm. pukeutumisen, ruokavalion, asumisen ja vapaa-ajan vieton kulutusvalinnoilla. Kuluttaminen tarjoaa myös yhteyttä ja heimoja, johon halutaan kuulua.
Kuluttamisella kerrotaan maailmankatsomuksesta.
Väitöskirjatutkija Kurenlahden mukaan kuluttamisen ydin ei ole aineellisessa todellisuudessa vaan mielikuvissa, kuten onnellisuuden ja itsen täydentymisen lupauksissa.
”Kauppa on kilpailevien arvovalintojen aarrelaari, jossa kohteita ladataan merkityksillä. Kuluttamisella tehdään maailmankatsomuksellista kerrontaa.”
Tärkeämpää määränpää vai prosessi?
Kristinuskossa päämääränä on yhteys Jumalaan ja suunta olla Jumalan edessä arvokas. Markkinavoimien tavarataivaissa ja palveluparatiiseissa yhtä päämäärää ei ole.
”Kuluttamisella otetaan askelia kohti merkityksellisyyden kokemista, jalostetaan elämää ja itseä kohti parempaa. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan prosessissa pysyminen.”
Niin maallisella kuin uskonnollisella puolella kuluttamisen kasvun syiksi väitetään materialismia ja kasvavaa yksilökeskeisyyttä ja merkityksettömyyttä.
Kristinuskossa päämääränä on yhteys Jumalaan. Tavarataivaissa ja palveluparatiiseissa yhtä päämäärää ei ole.
”Koska ihminen tekee kuluttamisella maailmankatsomuksellisesti arvokkaita asioita, siitä on vaikea päästää irti.”
Kuluttajuutta on myös kirkossa. Kuluttaminen tarttuu helposti hengellisyyteen: uskosta kiinnostunut hankkii hengellistä kirjallisuutta, rukoushelmet, ristin tai kynttilän ja sisustaa kotiin hiljentymispaikan. Uskontojakin kulutetaan.
T-risteyksessä tie ei jatku
Kulutuskeskeisten elämäntapojemme seurausta ovat mm. ilmastonmuutos, lajikato ja saasteet. Tutkijat tunnustavat kuluttamisen moraaliset ongelmat, kuten ihmisten ja resurssien epätasa-arvon, mutta ratkaisuista ei ole yhteisymmärrystä.
”Eettinen kuluttaminen on tosi tärkeää nykyisen järjestelmän sisällä: voimme tehdä parempia valintoja. Siinä ajatusmallissa kuluttaminen on edelleen pelastaja. Pitäisi osata nähdä, että kuluttaminen itsessään on ongelma.”
Eettisessä kuluttamisessakin kuluttaminen on edelleen pelastaja.
Kurenlahti korostaa ihmiskunnan olevan T-risteyksessä, jossa tie ei enää jatku.
”Kasvava talous on yhä ihmisyyden päämäärä. Sanomme rakentavamme hyvinvointia, mutta näemme rakentavamme planetaarista pahoinvointia. Jälki on rumaa.”
Talouskasvun määränpäät ovat sumeita.
”Jos riittävästi on vähän enemmän kuin nyt, mistä tiedetään, että ollaan perillä? Nopeutta ja tehokkuutta täytyy lisätä, mutta mihin olemme matkalla ja onko suunta oikea?”
Markkinavaltojen maailmassa pysähtyminen on hengenvaarallista.
On korkea aika jarruttaa
Jatkuvan kuluttamisen sijaan tarvitaan asenteiden ja tekojen muutos.
”Meillä on vain yksi maapallo. Suomessa onnellisuuden hinta on neljän maapallon luonnonvarat. Käyrän pitää laskea”, Kurenlahti muistuttaa.
Tänä vuonna maapallon ihmiset kuluttivat seitsemässä kuukaudessa yhden vuoden luonnonvarat. Suomessa oltiin sitäkin vikkelämpiä: ylikulutuspäivämme osui maaliskuun loppuun.
Kuluttaminen itsessään on ongelma.
”Ei pidä luovuttaa, saati sysätä vastuuta kauas muille tai odottaa maailman romahtamista. Ei pidä pelätä keskustella, vaikka ei ole vastauksia.”
Pitäisi olla lupa hiljentää vauhtia ihan koko yhteiskunnassa.
”Markkinavaltojen maailmassa pysähtyminen on kuitenkin tehty hengenvaaralliseksi.”