Miten luopua liiasta tavarasta?
Moni meistä kamppailee ahtaan arjen kaaoksessa. Oma tai läheisen hamstrausongelma voi herättää huolta, häpeää, turhautumista ja jopa vihaa.
”On tärkeää ymmärtää, että useimmiten kyseessä on todellinen mielenterveyden häiriö, keräilypakko. Oudolta vaikuttava käytös ei olekaan laiskuutta tai välinpitämättömyyttä”, kertoo Aila Ruoho kirjassaan Ahdas arki (Aikamedia, 2022).
Tutkimusten valossa jonkinasteisesta hamstrauksesta kärsiviä on jopa kahdesta neljään henkilöä sadasta. Koska ongelmasta ei puhuta, se voi tuntua ainutlaatuiselta.
Hamsterilla on liikaa tavaraa tilaan nähden
Keräilypakko ei ole yksiselitteinen asia. Koska tilanne etenee usein vähitellen ja pahenee ajan myötä, ongelman laajuus vaihtelee.
”Haastavimmissa tapauksissa kaaos näyttäytyy jo eteisessä tai pihalla. Lievemmissä tapauksissa kyläilijä ei havaitse mitään poikkeavaa, jos pysyy poissa varastotiloista eikä näe komeroihin”, Ruoho muistuttaa.
Henkilö voi olla siis hamsteri, vaikka asunnossa ei olisikaan näkyviä rojukasoja. Tavaraa on kuitenkin liikaa tilaan nähden.
Ruoho kuvailee, miten hän yritti auttaa ystäväänsä, joka kärsii keräilypakosta. Hän ymmärsi, että hamstraajan ajatuskulku ja tavarasuhde on vääristynyt sekä käsitys tavaran arvosta on täysin poikkeava normaalisti ajattelutavasta.
Keräilypakko ei ole yksiselitteinen asia.
Lähes jokainen ahdasta arkea elävä sinnittelee ongelmansa kanssa yksin ja yrittää kätkeä tilanteensa kotinsa seinien sisäpuolelle.
”Heidän suurimpia huolenaiheita onkin usein se, että joku tulee yllättäen käymään ja näkee asunnon.” Ruoho selittää.
Hän lainaa Rita Emmettiä, joka on listannut suosikkisyitä esineiden säilyttämiseen: Tavara on uudenveroinen. Tavara on liian hyvä, jotta siitä voisi luopua. Tavarasta saattaa olla vielä joskus hyötyä. Tavara saattaa olla jonain päivänä arvokas. Tavara on saatu lahjaksi. Tavara on osa kokoelmaa. Joku toinen voi vielä tarvita tavaraa. Korjaan tavaran. Emmet toteaa, että jos listalta valitsee vähintään kolme kohtaa, on syytä opetella eroon epäjärjestyksen ensimmäisestä kuolemansynnistä eli tavasta laittaa kaikki talteen.
Ensimmäinen askel on tunnustaa ongelma
Monet hamstraajat toivovat saavansa kotiin kasautuneet tavarat hyvään järjestykseen. Moni kaipaa apua.
”Vaikka ahdistus ja häpeä tai pelko tuntuisivat vuoren korkuisilta, ei pidä lannistua”, Ruoho rohkaisee.
”Kaikki on mahdollista muuttaa, sillä avuksi löytyy monenlaisia keinoja. Tärkeintä on oikea suunta. Ensimmäinen askel on tunnustaa ongelman olemassaolo. Ja sitten pyytää apua, ulkopuolinen kun hahmottaa usein tilanteen uusin silmin.”
Moni kaipaa apua.
”Lisäksi kaikilta vaaditaan pitkää pinnaa ja riittävästi aikaa. Ei pidä myöskään unohtaa myönteistä asennetta. Jos pystyy huumorilla suhtautumaan eteen tuleviin kommelluksiin, taakka kevenee huomattavasti”, Aila Ruoho muistuttaa.
Apua on saatavilla
Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan diakonissa Pirjo Litmanen kertoo, että ahdas arki näyttäytyy hänen kohtaamiensa ihmisten elämässä erilaisin tavoin.
”Koti on monesti jo kaaoksessa, ja niin täynnä, kun avuntarve tulee esille. Useat asiat johtavat kaaokseen: väsymys, mielenterveysongelmat, muistiongelmat, sairaudet”, Litmanen luettelee.
”Ja häpeä on varmasti yksi iso tekijä, mikä estää hakemasta apua”, hän miettii.
Litmanen on törmännyt tilanteisiin, joissa tavaran paljous aiheuttaa jo monenlaista riskiä. Joskus palokuorma on sellainen, että on jouduttu kutsumaan viranomaisia paikalle. Haju- ja terveyshaittoihin törmääminen ei ole myöskään harvinaista.
Lapsiperheissä ahdas arki näkyy lelumääränä. Voi olla, että osa leluista on rikki tai on saatu halvalla, joten niitä on kerääntynyt enemmän kuin olisi tarpeen.
Onko tavaramäärä hallittavissa?
Kun hamstraus on mennyt pitkälle, niin jossain kohtaan tulee vastaan tilanne, että kodissa ei mahdu enää asumaan. Usein tavaroista luopuminen on mahdotonta.
”Ajattelen, että silloin läheistä pitää lähestyä hienovaraisesti. Ettei hänen tarvitse pelätä eikä hävetä. Ettemme ole tuomitsemassa vaan auttamassa. Meidän tarkoitus voi olla auttaa ihmistä näkemään, että hän tarvitsee apua.”
Litmanen tietää, että usein on aloitettava pienestä. Katsotaan vaikka keittiön nurkkaa ja viedään sieltä lehdet ja roskat pois.
”Kaikkein parashan olisi, jos tilanteita voisi ennakoida ja tarttua ongelmaan jo hyvissä ajoin.”
Pirjo Litmanen on nähnyt työssään, että elämä voi korjaantua, kun liiallisesta tavarasta on päässyt eroon ottamalla apua vastaan. Diakoniatyö onkin usein yhteistyössä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa.
”Yhdessä voimme pohtia, miksi tavaraa on kertynyt? Onko tavaramäärä hallittavissa? Mitä tarvitsisin, että elämä olisi hallitumpaa? Usein puhumalla ja kuuntelemalla saadaan jo paljon aikaan. Sen jälkeen on helpompaa alkaa myös karsimaan tavaraa”, Litmanen tietää.