Sanotaan, että vasta kuoleman hetkellä tiedät varmuudella, olitko läheisriippuvainen. Jos olit, silmiesi edestä ei vilise nauhana oma elämä vaan jonkun toisen.
Läheisriippuvuus on hyvin laaja käsite ja sitä on vaikea määritellä. Jo pelkkä sana läheisriippuvuus on hiukan harhaanjohtava, koska elämään kuuluu luonnollisena osana riippuvaisuus monista tekijöistä kuten toisista ihmisistä, ravinnosta ja liikunnasta.
Läheisriippuvainen elää ja imee voimansa itsensä ulkopuolelta tulevasta palautteesta. Ilman toisia ja toisten kautta saatua hyvän olon ja onnellisuuden tunnetta sekä tunnetta omasta arvosta läheisriippuvainen tuntee itsensä vajaaksi, tyhjäksi ja epätäydelliseksi.
Riippuvuus on ennen kaikkea suojautumismekanismi ja puolustautumiskeino, jonka tarkoituksena on välttää hylätyksi ja torjutuksi tuleminen. Läheisriippuvainen elää muita varten, hänellä on pakonomainen tarve täyttää toisten tarpeita ja korjata heidän virheitään.
Pelko torjutuksi tulemisesta
Läheisriippuvuuden piirteitä löytyy tavallisista ihmisistä, joille auttaminen ja palveleminen eivät ole taakka vaan myönteinen ja iloinen asia. Joillakin myönteisestä asiasta tulee taakka ja rasite. Sen sijaan, että henkilö kokisi olemisensa ja tekemisensä kumpuavan vapaasta tahdosta, hän joutuukin koko ajan ponnistelemaan ja kieltämään itsensä.
Riippuvuudesta puhutaan myös silloin, kun ihminen ei enää tunnista, missä menee oman ja toisen tunne-elämän rajat. Ihminen ahdistuu esimerkiksi toisen ahdistuksesta tai pelkää toisen puolesta enemmän kuin tämä itse.
Tutkimusten mukaan taustalla ovat huono itsetunto, riittämättömyys ja kelpaamattomuuden tunne. Syvällä sisimmässään hänellä on epäilys riittämättömyydestä ja pelko torjutuksi tulemisesta. Itseluottamus on ehkä nujerrettu jo lapsena, eikä uskoa itseen ole niin paljon, että sen pohjalle voisi rakentaa tasapainoista minuutta.
Aidosti kiltti
Läheisriippuvuuden tunnistamisessa on kyse selityksen ja nimen löytämistä asialle, joka vaivaa alitajuisesti vuosikausia, ehkä lapsuudesta saakka. Joskus läheisriippuvainen ymmärtää hukkaavansa elämänsä muita palvellessaan, mutta hänellä ei ehkä ole tarpeeksi voimia eikä rohkeutta muuttaa tilannetta, eikä aikaa miettiä vaihtoehtoja.
Sille, jonka elämää läheisriippuvuus rajoittaa kohtuuttomasta, on hyviä uutisia. Toisten miellyttämisestä ja hallitsemisesta on mahdollista vapautua. On hyvä olla auttavainen, mutta ihmisen on arvostettava myös itseään niin paljon, että pystyy vetämään rajansa. Kun sen uskaltaa tehdä, pystyy olemaan aidosti kiltti muita kohtaan.
Lähde: Ben Malinen: Taakkana läheisriippuvuus, Kirjapaja 2014