Ei ole olemassa erikseen uskonnollisia ja muita kysymyksiä: on vain ihmisen kysymyksiä. Sairaalasielunhoitajat ovat kuunnelleet niitä jo 60 vuotta.
Kuopion keskussairaalan ja Julkulan sairaalan valmistuminen 60 vuotta sitten ajankohtaisti sairaalapapin viran perustamisen tuomiokirkkoseurakunnan alaisuuteen. Kuopiossa 11.–13.9. pidettävät sairaalasielunhoidon neuvottelupäivät ovat samalla Kuopion sairaalapappien 60-vuotisjuhla. Päivien teema on Toivon tarinoita.
Sairaalasielunhoito on seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston alainen erityinen työmuoto. KYSissa sairaalapappeja on nykyisin neljä, johtava sairaalapastori Sari Kärhä ja sairaalapastorit Riikka Hakulinen, Maarit Koivurova ja Annamaija Louheranta. Riikka Hakulinen toimii lisäksi Harjulassa ja Annamaija Louheranta Niuvanniemen sairaalassa. Päätyönsä ohessa Sari Kärhä on Palvelevan Puhelimen toiminnanjohtaja. Hakulinen vastaa vapaaehtoisten sairaalaystävien koulutuksesta ja ohjaamisesta.
Töissä toisten töissä
Sairaalapastorit ovat siis kirkon työntekijöitä, jota työskentelevät toisten työyhteisöjen sisällä. Näin he ovat valmiiksi ihmisten keskellä ja ovat pyydettäessä läsnä, keskustelemassa, kuuntelemassa ja myötäelämässä, usein juuri ihmiselämän vaikeimmissa kohdissa, oman tai omaisen kuoleman tullessa todeksi.
Sari Kärhä määrittelee sairaalapastorin työn luonteen samoin kuin jo 1960-luvulla aloittanut Penna Konttinen: ei ole olemassa erikseen uskonnollisia ja muita kysymyksiä. On vain ihmisen kysymyksiä. Niitä perimmäisiä, ihmisenä olemisen kysymyksiä.
Sairaalapappi kohtaa ihmiset omana itsenään ja omalla persoonallaan, joten toisten tuska, pelko tai menetys ei voi olla tunteita koskettamatta. Tunnekuorman kantamisessa auttavat työkokemus ja koulutus.
”Koulutuksessa korostetaan oman elämänhistorian, omien varjojen ja pimeiden puolien läpikäymistä, niin että omat itkut ja surut on käsitelty työnohjauksessa tai terapiassa”, tiivistää Annamaija Louheranta.
Sairaalapapilla ei siis ryöpsähdä pintaan ensimmäisenä oman äidin kuolema, vaan hän on tunnetasolla vapaa suremaan omaisten tai kuolevan surua.
Myös omaisia ja henkilökuntaa varten
Sairaalapastoreilla on kirkkohallituksen yhdessä Therapeia-säätiön kanssa järjestämä sairaalasielunhoitajan erityiskoulutus. Monilla on paljon muutakin alaan liittyvää koulutusta esimerkiksi psykoterapeutin pätevyys ja paljon vastaavaa diakoniaan tai terveydenhuoltoon liittyvää työkokemusta.
Työ on usein kriisiluonteista, kahdenkeskistä keskustelua, mutta tehtäviin mahtuu myös tavallista papin työtä eli toimituksia kuten kastamisia ja ehtoollisia. Niuvanniemessä sairaalapastori pitää myös rippikouluja ja konfirmaatioita niin aikuispotilaille kuin nuoriso-osastolaisille.
”Olemme olemassa potilaita, omaisia ja henkilökuntaa varten. Toimituksista suurin osa on hautaansiunaamisia, jonkin verran on vauvateholla kasteita, mutta joskus myös henkilökunnan lasten kastetoimituksia”, Sari Kärhä luonnehtii.
Sairaalapastorit kouluttavat henkilökuntaa, antavat työnohjausta ja toimivat työpaikkapappina. Sairaalapastorit ovat myös yhteyshenkilöitä potilaiden ja uskonnollisten yhteisöjen välillä. Yhteistyö sairaalan kanssa on sujunut esimerkillisesti keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen merkeissä. Yhteistyö perustuu seurakuntayhtymän ja sairaalayksikoiden kirjallisiin sopimuksiin.
”Meidän eettisiin periaatteisiimme luotetaan. Tulemme paikalle silloin, kun potilas toivoo. Pyynnöt kulkevat aina henkilökunnan kautta”, Maarit Koivurova sanoo.