Siunaus kantaa – siunaaminen kannattaa

Pieni Milla on mummin luona yökylässä. Hampaat on harjattu ja lapsi on käynyt vuoteeseen. Vielä vaihdetaan muutama sana. Sitten mummi silittää Millan hiuksia. Ja sanoo mielessään: Hyvä Jumala sinua siunatkoon.

Tätä on siunaaminen. Ihmissanat välittävät jumalallista hyvää. Milla nukkuu levollisesti ja mummilla on kiitollinen mieli. Tähän Jumala on kutsunut minut, siunaamaan.

Kolmen sormen vastaanotin

Mummi teki aivan oikein silittäessään Millaa hiuksista siunauksen hetkellä. Kristilliseen siunaukseen kuuluu käden päällepaneminen ja kosketus.

Jos koskettaminen ei ole mahdollista, esimerkiksi siunattaessa koko seurakuntaa kirkkohetken päätteeksi, pappi nostaa kätensä ylös siunauksen merkiksi. Siunaamiseen liittyy aina näkyvä merkki.

Siunaus voidaan ottaa vastaan näkyvän eleen kautta, tekemällä ristinmerkki. Kun siunaus lausutaan, se ikään kuin leijuu ilmassa. Otan siitä kiinni kolmella sormella, peukalolla, etusormella ja keskisormella. Vien sormet yhteen ja painan siunauksen otsaan, rintakehään ja molempiin olkapäihin.

Siunaa ajatukseni, tunteeni ja tekoni.

Siunauksen polku

Erityisesti elämän taitekohdissa kirkko haluaa siunata jäseniään. Kaste on siunaamisen vahvin muoto, koska se perustuu erityiseen Jeesuksen käskyyn ja sen kautta ihmisistä tulee Jumalan lapsia.

Rippikoulu päättyy nuorta vahvistavaan siunaukseen. Konfirmaatio kun tarkoittaa vahvistamista. Kummit ovat silloin siunaamassa nuoria yhdessä seurakunnan kanssa.

Avioliittoon vihkiminen on siunaamista. Yksi suurimpia lahjoja on löytää kumppani, jonka kanssa haluaa jakaa koko elämän. Kuinka luontevaa onkaan kiittää siitä Jumalan edessä ja pyytää: auta minua rakastamaan, palvelemaan ja olemaan uskollinen puolisolleni. Siunaa meitä niin, että olemme onnellisia yhdessä.

Ehtoollisleivässä siunaus otetaan vastaan kaikkein konkreettisimmin. Viini maistuu suussa pitkään. Taivaallisia lääkkeitä, siunattua vastamyrkkyä kuolemaa vastaan.

Ihminen saa viimeisen siunauksensa, kun hänet saatetaan haudan lepoon. Ristin merkki arkun kannessa julistaa Jumalan ihmisrakkautta. Kristuksen kuoleman ansiosta kukaan ei kuole vailla toivoa, vaan Jumalan Poika on saattamassa meitä viimeisellä hetkelläkin.

Hautaan siunaamisessa pyydämme, että hän kantaisi edesmenneen perille asti, Taivaallisen Isän parantavaan syliin. Ota hänet vastaan, sinne missä sielu on ehjä ja vapaa, sinne missä ystävät ja rakkaat toisensa tapaa.

Hyvän puhumista

Siunaaminen perustuu Jumalan käskyyn ja lupaukseen. Siunatkaa toisianne, hän kehottaa. Samalla hän lupaa oman läsnäolonsa ihmisten lausumiin siunauksiin.

Niinpä siunaaminen tehdään sanoilla. Kreikan kielen siunaamista tarkoittava sana eulogein tarkoittaa kirjaimellisesti hyvän puhumista, samoin latinan benedicere. Siunaaminen on Jumalan hyvyyden välittämistä ihmissanoin.

Siksi siunaamisen sanallinen muoto on usein tällainen: siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala. Siinä mainitaan siunattava kohde ja Jumalan nimi, josta annettu siunaus saa voimansa.

Ilman Jumalan nimeä kyse ei ole siunaamisesta, vaan taiasta tai loitsusta. Tai pelkästään kauniista toiveesta.

Ihminen pyytää, Jumala antaa

Mitä siunaamisessa oikein tapahtuu? Jumala itse liittyy ihmissanoihin ja tulee niiden kautta siunattavien ihmisten luo. Siksi siunaus välittää taivaallisen voiman ja läsnäolon. Siunauksen tarkempi sisältö on kuitenkin Jumalan käsissä. Usein se on onnea ja menestystä. Siunattu työ onnistuu, siunattu hanke kukoistaa.

Mutta ei aina. Joskus Jumala lähettää koettelemuksia ja vastoinkäymisiä. Niiden kautta opimme nöyryyttä ja terveempiä arvojärjestyksiä. Tai elämän suunta saattaa muuttua toisenlaiseksi. Alkuun kapinoimme, mutta ajan oloon tajuamme muutokseen kätkeytyneen siunauksen.

Joskus taas onnettomuuksista ei näytä seuraavan mitään hyvää. Silloin on vaikea ajatella asioiden olevan silti Jumalan käsissä. Tästä huolimatta kristitty voi ottaa elämän kipeät kohtalot eräänlaisina Jumalan vasemman käden siunauksina. Niihinkin meidän täytyy suostua. Emme voi muuta.

Siunaamisen mahdollisuus ei tarjoa oikotietä onneen. Emme käske Jumalaa antamaan sitä, mitä me tahdomme, vaan jätämme itsemme hänen käsiinsä. Anna sitä, mitä tarvitsemme – tätä lopulta pyydämme, kun siunaamme toisiamme.

Siunaa Jeesus panssarivaunut?

Välillä herää keskustelua siitä, mitä voidaan siunata ja mitä ei. Tietenkin siunaamme kaikkea elämää ja hyvinvointia edistäviä hankkeita.

Monet haluavat, että heidän uusi kotinsa siunataan. Sitä varten on olemassa virallinen kodin siunaamisen kaava. Pyydämme onnea, menestystä ja varjelusta kodissa asuville ja siellä vieraileville.

Jos kaupunginhallitus päättää pyytää kirkkoa siunaamaan uuden sairaalan tai koulun, kirkkoherra lähtee saman tien liikkeelle.

Entä jos Patrian tehdas toivoo siunausta uudelle kranaatinheitinlinjastolle? Työpaikka sekin on, mutta silti aseiden siunaaminen tuntuu ongelmalliselta.

Kristityt ovat kuitenkin kautta historian rukoilleet sotaan lähtevien puolesta. Joskus niin, että katolinen pappi on siunannut toisen rintaman ja protestanttinen toisen. Sitten protestanttien siunauksella käydään hyökkäykseen ja katolisten voimin puolustaudutaan.

Sodassa ollaan jouduttu äärimmäiseen tilanteeseen ja pahan valta on suurimmillaan. Silloinkaan pappi ei voi olla rukoilematta onnettomien sotilaiden puolesta. He ovat pahan uhreja, vaikka ovat samalla pahantekijöitä. Siksi heille pyydetään varjelusta ja anteeksiantamusta.

Missä pahuus on voimakkainta, siellä siunausta tarvitaan kaikkein eniten.

Koirakin tarvitsee sitä

Ihmisten hankkeiden lisäksi luonnon piiriin kuuluvia asioita voidaan siunata. Esimerkiksi viljan tai perunan kylvämisen jälkeen siunaamme maan kasvun. Kaikki kasvu ja elämä kun on lopulta Luojan käsissä.

Voidaanko lemmikkieläimiä siunata? Äkkiseltään se saattaa kuulostaa oudolta. Mutta jos kaikki elämä on Jumalan suurta ihmettä, miksi emme siunaisi myös niitä eläimiä, jotka kuuluvat elämänpiiriimme?

Katolisessa kirkossa on ollut tapana siunata lemmikkieläimiä pyhän Franciscus Assisilaisen päivänä. Franciscus kun oli suuri eläinten ystävä. Hänen kykynsä kommunikoida eläinten kanssa ilmensi ihmisten ja eläinten läheistä yhteyttä. Mitä lähemmäksi ihminen pääsee Jumalaa, sitä syvemmin hän ymmärtää ihmisen ja eläinten läheisen yhteyden.

Protestanttisessa perinteessä eläinten siunaamiseen on toisinaan suhtauduttu hieman nihkeästi, koska on ajateltu, ettei synnin valta ulotu eläinkuntaan samalla tavalla kuin ihmiskuntaan. Siksi eläimet eivät tarvitse siunausta samalla tavalla kuin ihmiset.

Silti eläimetkin tarvitsevat varjelusta. Ja kun luomiskertomuksen mukaan Jumala itse siunasi luomansa eläimet, ihmiset voivat tehdä samaa omaan elinpiiriinsä kuuluville eläimille.

Eräs ”kiusallinen” seikka eläinten siunaamisessa tosin on. Se opettaa meitä suhtautumaan myötätuntoisesti eläimiin. Silloin joudumme pohtimaan syömämme ruoan eettisyyttä. Onko oikein tuottaa lihakarjaa tehdasmaisissa olosuhteissa? Kohtelemmeko silloin eläimiä sillä kunnioituksella, joka niille kuuluu Luojan luomina elävinä olentoina? 

Siunauksen pohtiminen johtaa vaikeisiin kysymyksiin.

Siunausta alusta loppuun

Kristittyjen tapa siunata ihmisiä ja luomakuntaa perustuu Raamattuun. Raamatunhistorian suuri kertomus luomisesta täyttymykseen on oikeastaan kertomus siunauksesta.

Alussa Jumala siunasi ihmisen ja lupasi hänelle varjeluksensa kaikkeen elämään. Tämä siunaus ei jätä ihmistä silloinkaan, jos tämä kääntää selkänsä Luojalleen.

Jumalan siunaus kasvatti Israelin kansan kantaisistä suuren kansan. Mooses neuvoi pappeja siunaamaan kansaa Herran siunauksella. Psalmien rukouksessa kansa tunnustaa kaiken siunauksen tulevan Jumalalta. Profeetat lupaavat, että kerran Herran siunaus täyttää koko maan.

Lupaus toteutuu Jeesuksessa. Hänen kauttaan kantaisä Abrahamille annettu siunaus leviää kaikille kansoille. Siksi hänen koko työtään kutsutaan Apostolien teoissa ihmisten siunaamiseksi (Apt. t. 3:26). Seuraajansakin hän kutsui siunaamaan ihmisiä, etenkin niitä, jotka vastustavat heitä.

Jumalan siunaus saavuttaa päämääränsä, kun Jeesus kerran kutsuu ihmiset taivaan kotiin: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti” (Matt. 25:34).

Siunaus alussa ja siunaus lopussa.