Rakastamiseen eivät riitä sanat – vaaditaan myös tekoja
Uskon avulla saamme Jumalan rakkauden omaksi. Jos rakastaa Jumalaa, rakastaa myös lähimmäistä.
”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. — Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.”
1. Joh. 3: 18-24
Taivaan kansalaisuuteen maailmassa liittyy luottamus ja ilo, vaikka maailmassa ei voikaan välttyä kaikelta murheelta ja huolelta, joka meistä jokaista täällä kohtaa. Ilon ja luottamuksen taustalla tulisi olla usko Jumalaan ja Jeesukseen. Ja myös rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Kristillinen rakkaus perustuu maailmaan tulleeseen Jumalan Pojan, Jeesuksen, rakkauteen. Hän antoi Henkensä meidän puolestamme. Tämä on osoitus Jumalan rakkaudesta. Jeesuksen rakkaus perustuu siihen, mitä Jumala on ja mitä Jumala tekee. Jumala on jo rakastanut meitä ennen kuin me alamme rakastaa häntä. Uskon avulla saamme Jumalan rakkauden omaksi. Usko Jumalaan näkyy meistä siis rakkautena ihmiseen. Martti Luther opastaa yksinkertaisesti: ”Jumala sanoo ihmisille: ’Ihminen, minä olen sinulle liian korkea, sinä et voi minua käsittää, minä olen antanut itseni sinulle lähimmäisessäsi; rakasta häntä, niin rakastat minua.”
Jumalan lasten tuntomerkkinä tässä ajassa on keskinäinen rakkaus.
Kaikki ihmiset ovat lähimmäisiä toisilleen. Lähimmäisen rakastamiseen eivät riitä pelkät sanat, se vaatii tekoja. Se rakkaus, johon rakkauden kaksoiskäsky meitä ohjaa, ei ole vain myötätuntoa ja sääliä lähimmäistä kohtaan. Se on alttiutta auttaa ja palvella sekä opetella anteeksiantoa. Ennen muuta, Jumalan lasten tuntomerkkinä tässä ajassa on keskinäinen rakkaus. Tätä kautta saamme ilon ja luottamuksen elämäämme.
Kirjoittaja on Kallaveden seurakunnan vs. seurakuntapastori