Luderista Lutheriksi – Martti Lutherin elämänvaiheet

Autoritäärinen Hans-isä laittoi pikku-Martinuksen latinakouluun Mansfeldissä, minne perhe oli isän kaivosbisnesten perässä muuttanut. Pöytäpuheissaan Luther muisteli, että latinakoulun opettajat ”olivat julmia kuin pyövelit. Minäkin sain yhtenä aamupäivänä viisitoista lyöntiä ilman oikeaa syytä, sillä minun piti taivuttaa latinan substantiiveja ja verbejä, joita ei oltu vielä edes opetettu.” Martinus Luderin koulutie jatkui Eisenachissa ja isän toivomuksen mukaisesti vuonna 1501 Erfurtin yliopistossa.

Lahjakas opiskelija ja tunnollinen munkki

Luther soitti luuttua ja opiskeli ahkerasti. Hän valmistui maisteriksi 1505 ja päätti isän vaatimusten mukaisesti jatkaa opintojaan juristiksi. Yksi salaman isku muutti kuitenkin kaiken. Lomalta palaamassa ollut Martinus antoi 2.7.1502 Sotternheimissa lupauksen pyhälle Annalle ryhtyä munkiksi, jos pelastuisi. Isän raivosta ja tovereidensa surusta huolimatta hän meni Erfurtin augustinolaiseremiittien ankaraan luostariin ja liittyi kerjäläismunkistoon.

Vuonna 1535 Luther muisteli luostarielämäänsä: ”Olin hurskas munkki ja pidin sääntökuntani säännöt niin tarkasti, että voin sanoa: jos joku munkki olisi ikinä päässyt taivaaseen munkkiutensa ansiosta, niin minunkin olisi pitänyt sinne päästä. Sen todistavat kaikki luostariveljeni. Sillä jos sitä olisi kestänyt kauemmin, olisin kiduttanut itseni kuoliaaksi valvomisilla, rukouksilla, lukemisella ja muilla töillä.”  Luostarielämää kesti kuitenkin kolmanneksen Martti Lutherin elämästä, 20 merkityksellistä vuotta. 

Luther antoi munkkilupauksensa 1506 ja seuraavana vuonna augustinolaismunkki Augustinus Luder vihittiin papiksi Erfurtin tuomiokirkossa. Vuonna 1512 hänestä tuli teologian tohtori ja vaatimattoman Wittenbergin kaupungin uuden yliopiston Raamatun selitysopin professori. Samalla Luther oli Wittenbergin augustinolaisluostarin johtaja ja monien augustinolaisluostareiden valvoja. Hän luennoi, kirjoitti, saarnasi Wittenbergin kaupunginkirkossa ja eli luostarielämää, johon kuului muun muassa 7 rukoushetkeä päivässä.

Kansallissankari ja henkipatto

Tasan 500 vuotta sitten 31. päivänä lokakuuta 1517 Luther julkaisi 95 latinankielistä teesiään teologisen keskustelun avaukseksi.

”Erimielisyyden kohteena ovat vain tietyt harvat väärinkäytökset, jotka ilman varmaa perustetta ovat päässeet pesiytymään seurakuntiin,” muotoiltiin Augsburin tunnustuksessa vuonna 1530. Siinä vaiheessa Martti Luther oli näiden erimielisyyksien takia julistettu jo 10 vuotta aikaisemmin henkipatoksi; kuka tahansa sai hänet tappaa. 

Vuonna 1518 Martti Luther oli kutsuttu vastaamaan teeseistään Rooman lähettilään eteen. Kirjoituksiaan hän ei peruuttanut. Sitä päätöstä seurasi vuonna 1520 paavin pannauhkaus, jonka Luther julkisesti poltti, ja pannabulla, jossa Luther tuomittiin kirkonkiroukseen. Wittenbergissä asunut vaaliruhtinas Fredrik Viisas vaikutti siihen, että kansallissankariksi kasvanutta Lutheria kuulusteltiin vielä maallisen auktoriteetin, keisari Kaarle V edessä Wormsin valtiopäivillä vuonna 1521. Raamattuun ja järkisyihin vedoten Luther ei peruuttanut kirjoituksiaan ja lähti Wormsista. 

Fredrik Viisas halusi suojella yliopistonsa lahjakasta professoria ja sieppautti kotimatkalla olleen Lutherin turvaan Wartburgin linnaan.

Junker Jörginä Luther käänsi siellä Uuden Testamentin kreikan kielestä saksaksi vain 10 viikossa. Paastonajan alkaessa seuraavana vuonna hän palasi kaiken uhallakin Wittenbergiin ja otti revoluutioksi muuttumassa olleen reformaation taas hallintaansa. 

Yllätyksekseen aviomies 

Martti Luther piti itseään Jumalan armon ja evankeliumin vapauttamana, ja tätä kuvaamaan hän lisäsi vastaavasta kreikankielisestä sanasta nimeensä kirjaimet t ja h. Luderista tuli Luther. 

Avioliitto ei kuulunut Martti Lutherin suunnitelmiin. Omasta luostaristaan pääsiäisenä 1523 karanneella nunnalla Katharina von Boralla oli kuitenkin toinen suunnitelma ja monien yllätykseksi ja kauhuksi Katharina von Bora ja Martti Luther vihittiin avoliittoon kihlajaispäivänään 13.6.1525.  He perustivat avoimien ovien kotinsa tyhjäksi tulleeseen Wittenbergin augustinolaisluostariin, jonka vaaliruhtinas antoi heille myötäjäislahjaksi. Aviopuolisot täydensivät toisiaan, olivat yhtä vahvoja persoonia ja saivat kuusi lasta. 

Martti Luther kuoli 18.2.1546 työmatkallaan syntymäkaupunkiinsa Eislebeniin. Hänet tuotiin ruumissaatossa Wittenbergiin ja haudattiin 22.2.1546 Wittenbergin linnankirkkoon. Katharina kirjoitti: ”En voi syödä, en juoda enkä nukkua. Vaikka olisin omistanut kokonaisen keisarikunnan ja menettänyt sen, se ei koskisi sydämeeni niin kuin se, että rakas Herramme on nyt ottanut minulta ja maailmalta tämän kalliin ja rakkaan miehen. Kun ajattelen tätä menetystä, en kykene itkussani ja tuskassani puhumaan enkä kirjoittamaan.”