Tyhjä, taitettu paperi.
Kuva: Ulla Remes

Kynttilänpäivä avaa Yhteisvastuukeräyksen

Yhteisvastuu 2020 tukee vanhemmuutta.

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Luuk. 2: 22-33

Otsikko yllä ei ole palvelupuhelinnumeron maksettu mainos. Ei mainos ollenkaan. Onpahan kuluvan vuoden helmikuun sunnuntaipäivä. Päivämäärän merkitsemistapa ei vain noudata totutuinta muotoa.

Tämän vuoden helmikuun päivämäärillä voi leikitellä pisteiden kera enemmänkin. 20.20.2020 tai 22.02.2020. Näistä jälkimmäinen on lauantai ja tietääkseni melko suosittu vihkipäivä. Hääpäivä helposti muistettavassa muodossa. Ei tarvitse katsoa sormuksesta.

02.02.2020 on puolestaan kynttilänpäivä. Kynttilänpäivän evankeliumi kertoo Kristusvalosta. Evankeliumi on minusta yhtä aikaa arkinen ja ihmeellinen. Perhe on liikkeellä. Luotu kohtaa Luojansa. Vanha Simeon Jeesus-lapsen. Jeesuksen kohdatessaan Simeon tunnistaa lapsessa Jumalasta lähtöisin olevan kirkkauden. Pelastus on tullut kaikkien luotujen osaksi.

Kristusvalo ei ole vain yhden päivän juttu. Jumala ei sitoudu päiviin ja vuosiin. Hän on luonut ajan missä elämme. Armon ajan. Jumalalla on kaikki aika, meillä vain laina-aika. Sen hyvin eläminen on lahja ja mahdollisuus.

Kynttilänpäivä avaa Yhteisvastuukeräyksen. Tänä vuonna keskiössä ovat vanhemmat ja lapset, perheet Suomessa ja kehitysmaissa. Lukemattomat perheet ovat tänäänkin liikkeellä. Toiset vapaaehtoisesti, toiset pakosta elämänedellytysten loppuessa kotiseudulla. Sateet jäävät tulematta, luonto köyhtyy, toivo paremmasta tulevaisuudesta hiipuu.

Haluan uskoa, että uhkien ja epävarmuuksien keskellä maailmalla on toivoa. Perheiden tukeminen ylläpitää uskoa huomiseen ja turvalliseen lapsuuteen. Vanhemmuuteen kasvaminen ei aina mene helpoimman kautta. Suomalaisten ja kehitysmaiden perheiden kysymykset ja huolenaiheet ovat osin samanlaisia, mutta paljolti myös erilaisia. Yhteistä maailman perheille on, että lapset ovat tae tulevaisuudesta ja toivosta. Näen heissä Kristusvalon heijastuksen.

Kirjoittaja on Tuomiokirkkoseurakunnan 1. kappalainen.