Ekoteologi Panu Pihkala: ”Ympäristökriisien aikana kristinusko kannustaa maailman parantamiseen”
Ehdimmekö vaikuttaa ajoissa ilmastonmuutokseen? Sulaako ikijää, vapauttaen mielettömät määrät kasvihuonekaasuja? Romahtavatko vanhat ydinreaktorit tai radioaktiivisen jätteen säiliöt?
Ympäristöahdistusta tutkinut Panu Pihkala tietää, että aikamme ongelmat vakavasti ottavilla ihmisillä on voimakkaita riittämättömyyden tunteita.
”Kilvoittelu voi olla uuvuttavaa. Riippumatta siitä, miten paljon teemme, ilmaston kannalta voisimme tehdä aina enemmän”, Pihkala pohtii.
Autuaita ovat ympäristömurheelliset ja ilmastoahdistuneet?
”Näin näkisin. Syvä huoli planeetan tilasta ei ole ylihuolehtimista vaan rationaalinen ja tolkullinen reaktio. Lamaannuttava ahdistus ei ole tietenkään toivottava tila.”
Teologian tohtori Pihkala viittaa Vuorisaarnaan (Matt. 5–7), jonka eettinen opetus innostaa ihmisiä tekemään hyvää, tässä tapauksessa toimimaan luomakunnan vastuullisina tilanhoitajina.
Kilvoittelu voi olla uuvuttavaa.
Mikään ei oikeuta kristittyjä luonnonsuojelun suhteen laiskuuteen, toivottomuuteen tai passiiviseen olosuhteiden hyväksymiseen.
”Pakottaminen ja määräykset eivät toimi yhtä hyvin kuin omatuntoon perustuva hyvän tekeminen, joka on olennaista luonnosta huolehtimisessa. Kristinusko voi olla tässä valtava voimanlähde.”
Rakasta luontoa kuten itseäsi
Vuorisaarnan syväulottuvuus liittyy Pihkalan mukaan rakkauden edistämiseen maailmassa. Se on Jumalan tahdon toteuttamista, johon kuuluu myös luonnon rakastaminen.
Rippikouluja pitäessään pastori tapasi antaa nuorille tehtäväksi tutkailla luonnon helmassa Vuorisaarnaa.
”Hyvä luontosuhde ja riittävä luonnossa oleskelu auttavat ympäristöahdistukseen.”
”Kun älypuhelimet pannaan kiinni ja nuoret hiljentyvät luonnossa Raamatun vaikuttavimpiin ydinkohtiin kuuluvan Vuorisaarnan äärelle, se on kokonaisvaltaisesti puhutteleva kokemus.”
Läheisessä yhteydessä luontoon elänyt Jeesus liittyi Vanhan testamentin ylistykseen luomakunnan kauneudesta ja käskyihin pitää huolta luontokappaleista.
Uudessa testamentissa ei kuitenkaan ole suoria luontokäskyjä.
”Emme löydä lausetta: Suojelkaa luontoa kuten itseänne. Silti ajatus luonnon rakastamisesta välittyy vahvasti. Vuorisaarna ohjaa harjoittamaan myötätuntoista toimintaa.”
Katso taivaan lintuja
Vuorisaarnan autuaaksi julistamisissa Jeesus lupaa murheellisille lohtua jo tässä elämässä ja viimeistään aikojen lopussa.
Jeesus avaa toisenkin toiveikkaan näköalan: Katsokaa taivaan lintuja. Eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta?
”Meillä on niin paljon asioita, mistä olla huolissaan. Ja kuitenkin: Katsokaa kedon kukkia. Onnellisuus, tulevaisuus ja toivo ovat tässä hetkessä.”
”Jos ahdistumme jatkuvasti, menetämme toimintakykymme – ja ympäristön suojelemiseksi meidän on toimittava”, Panu Pihkala linjaa.
Tutkija-pappi katsoo kristinuskon antavan eväitä toivon ja toimintakyvyn säilyttämiseen, sillä kristitty voi levätä pahimpienkin kriisien keskellä armon ja rakkauden varassa.
Vuorisaarna opettaa pyhää huolettomuutta: ei minulta mitään puutu. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä: se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.