Piirroskuva punaisesta sydämestä, joka näyttää leijalta
Kuva: Tuija Hyttinen

Voiko vapaaehtoistyötä ajatella ystävyydeksi?

Keskinäinen kunnioitus ja luottamuksellisuus kuuluvat ystävyyteen. Samalla ne toimivat Kirkon keskusteluavun Palvelevan puhelimen pääperiaatteina yhdessä vapaaehtoisuuden ja anonyymiuden kanssa.

”Hei te siellä, teille on hyvä soittaa”. Nämä sanat Palvelevan puhelimen vapaaehtoinen Sisko (haastateltavan nimi muutettu) on kuullut lukuisilta soittajilta päivystysvuosiensa aikana.

”Soittajan kertoma kuulluksi tuleminen, helpotus ja kiitollisuus antavat vapaaehtoiselle voimaa tehdä tärkeää työtä. Itsellekin tulee hyvä mieli”, Sisko ajattelee. 

Palvelevaan puhelimeen soittoa ei tarvitse jännittää

Näin ystävänpäivän lähestyessä tulee mieleen kysyä, voiko vapaaehtoistyötä ajatella ystävyydeksi? Sisko vastaa kysymykseen hetken mietittyään: ”Kyllä tämä on hyvinkin intensiivistä ystävyyttä. Vapaaehtoisen eli kuuntelijan täytyy olla rauhallisessa tilassa, missä hän voi valmistautua ja antaa aikansa soittajalle.”

”Eikä soittajan tarvitse jännittää tai noudattaa tiettyä keskustelun sapluunaa. Soittaja ottaa yhteyttä puhelimitse kuin ystävään, ja aloittaa keskustelun hänelle tärkeästä asiasta. Kuuntelija lähtee dialogiin mukaan omalla läsnäolollaan. Luottamus ja vuorovaikutus ovat tärkeitä”, Sisko pohtii.

”Puheluiden kesto vaihtelee. Keskustelun kokonaisuus syntyy usein luonnostaan, eikä puhelun pituudesta tarvitse erikseen sopia.”

Joskus käy niin, että keskusteluyhteyttä ei synny.

”Silloinkin vapaaehtoisen on hyvä olla itselleen armollinen. Soittaja voi kokeilla keskustelua jonkun toisen kanssa, sillä Palveleva puhelin on valtakunnallinen. Kirkon keskusteluapu toimii yli 60 paikkakunnalla satojen vapaaehtoisten voimin.”

Soittajalle on tärkeintä tulla kuulluksi

”Itse sain kuulla tuttavan kautta, että Palvelevaan puhelimeen etsitään uusia vapaaehtoisia.”

”Palvelevan puhelimen päivystäjältä odotetaan vuoden sitoutumista vapaaehtoistehtävään. Minä olen ollut tehtävässä pitkälti toistakymmentä vuotta”, Sisko kertoo.

”Päivystäjinä toimii monen ikäisiä ihmisiä, niin työssäkäyviä kuin heitä, jotka ovat juuri eläköityneet. Eläkeläisellä voi olla työelämän jälkeen ylimääräistä aikaa sitoutua vapaaehtoistyöhön. Eikä tämä vie liikaa aikaa työssäkäyvältäkään. Päivystysvuoro on keskimäärin joka kuudes viikko yhden illan.”

Soittaja ottaa yhteyttä puhelimitse kuin ystävään.

Siskon mukaan Palvelevan puhelimen toiminta on hyvin organisoitu. Kuopiossa johtava sairaalapappi Sari Kärhä koordinoi toimintaa, toimii ryhmien yhdyshenkilönä ja järjestää koulutusta sekä työnohjausta. Sisko muistaa yhteiset koulutuspäivät ja teemaviikonloput muiden vapaaehtoisten kanssa vietettyinä mukavina yhteisinä hetkinä. Myös valtakunnallista koulutusta on tarjolla aika ajoin.

”Vertaistuki on myös vapaaehtoistyössä tärkeää. Oman ryhmämme kokoontuminen on aina päivystyksen jälkeisellä viikolla. Se on hyvä paikka purkaa omia kokemuksia muiden ryhmäläisten kanssa. Me kaikki olemme sitoutuneet ehdottomaan vaitiolovelvollisuuteen.”

Mitä Palvelevan puhelimen vapaaehtoiselta vaaditaan vaitiolovelvollisuuteen sitoutumisen lisäksi? ”Perusterve suhtautuminen elämään, oma tasapainoinen elämäntilanne ja omana itsenä oleminen riittävät. Ennen kaikkea vapaaehtoiselta odotetaan halukkuutta antaa aikaansa toisten ihmisten hyväksi.”

”Soittava henkilö helpottuu usein jo siitä tiedosta, että hän tulee kuulluksi. Tärkeintä on siis kuunteleminen, ei niinkään asioiden ratkaiseminen. Ongelmista voidaan puhua yhdessä, ja soittaja tekee itse omat ratkaisunsa.”

Yksinäisyys, suru ja arjen ongelmat kuuluvat puheluissa

”Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on vaikeaa. Elämän kirjo on valtava ja monet ajan ilmiöt näkyvät puheluissa. Soittajia yhdistäviä tekijöitä ovat ainakin yksinäisyys, suru, arjen ongelmat ja henkiset sekä hengelliset kysymykset”, Sisko summaa kokemuksiaan.

Kirkon keskusteluavulla ei ole asiakasrekisteriä. Soittajan numero ei näy vastaajalle, eikä puheluita tallenneta. Käydyistä keskusteluista ei kerätä minkäänlaisia henkilökohtaisia tietoja. Puheluista tilastoidaan vain yleisluontoisia asioita, kuten pääasialliset aihepiirit ja puheluiden kestot.

Elämän kirjo on valtava.

”Ajattelen, että soittajalle antaa turvaa ja luottamusta se, että Palveleva puhelin on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tarjoama apu. Vaikka useimmiten soittajan toive on puhua arkisista huolistaan, toisinaan myös uskoon liittyvät asiat mietityttävät. Soittaja saattaa pyytää yhdessä rukoilua tai esirukousta hänen puolestaan.”

”Ihmiset luottavat meihin. He avautuvat ja kertovat hyvin arkoja asioita itsestään. Joillakin ihmisillä ei ole ketään muuta, kenelle puhua. Me olemme heitä varten.”

”Koskaan ei tiedä, mitä asioita tulee vastaan, kun puhelu alkaa. Vaikean puhelun jälkeen meillä päivystäjillä on mahdollisuus nollata ajatuksemme. Jonkun toisen paikkakunnan vapaaehtoinen vastaa puheluihin sillä aikaa, kun keitän kupin teetä ja hengähdän hetken.”

”Tämä vapaaehtoistyön muoto on ollut minulle antoisaa ja tärkeää. Koskaan en ole katunut, että lähdin aikanaan tähän mukaan.”

Palvelevan puhelimen vapaaehtoistyötä tehdään niin, että päivystäjän anonymiteetti säilyy. Tämän vuoksi haastattelussa ei julkaista henkilön nimeä.