Savolainen messu soi Siilinjärven kirkossa
Siilinjärven kirkon seinät kaikuvat komeasti, kun satapäinen kuoro laulaa kanttori Janne Saarelaisen johdolla Kunnia Jumalalle korkeudessa -hymniä. Taustalla soi urkujen sijaan useasta soittimesta koostuva yläsavolainen pelimanniorkesteri.
Laulajat ovat pukeutuneet Savon maakuntavärien mukaisesti keltamustaan. Messun säveltäjä ja sovittaja Antti Janka-Murros ohjaa Saarelaisen vieressä orkesteria.
”Tavoitteenani oli saada koko messun oleellinen sisältö esitettyä musiikin ja laulun voimin, mutta samalla luoda teos, joka olisi helposti muokattavissa puheosuudet sisältäväksi ehtoollisjumalanpalvelukseksi”, Savolaisen messun idean isä Janka-Murros kertoo.
Messun rakentaminen oli Janka-Murrokselle noin vuoden kestävä projekti. Hän sai idean Savolaiseen messuun aiemmin toteuttamistaan Lasse Heikkilän Suomalaisesta messusta sekä pelimanni Jaakko Frigård-Rautasen Friikoolin messusta.
”Suomalaista messua työstäessäni huomasin, että messu-sana on tässä yhteydessä harhaanjohtava. Se on ennemmin hengellisten laulujen konsertti kuin messukokonaisuus.”
Janka-Murros alkoi tämän ajatuksen pohjalta luoda omaa messua, johon hän otti mallia pohjalaisen Frigård-Rautasen polskasävelmiin sanoitetusta teoksesta.
Pelimannit jo tuttuja
”Savolainen messu on helposti lähestyttävä, koska Savon alueella kansanmusiikki ja hengellinen musiikki ovat kulkeneet pitkään rintarinnan. Pelimanneille on luontevaa soittaa hengellistä musiikkia, koska se on osa savolaista kansanmusiikkia. Vastaavasti seurakunnat ovat täällä tottuneet siihen, että hengellinen musiikki tehdään kansansoittimilla.”
Janka-Murroksen apuna myös edellisissä messuissa ollut Saarelainen on mielellään lähtenyt aina mukaan tarjolla oleviin projekteihin. Aiemmasta kokemuksestaan huolimatta Savolainen messu on ollut hänellekin uusi kokemus.
”Tieto siitä, että nyt tehdään jotain täysin uutta, on tuonut tähän messuun oman jännityksensä. Ja vaikka monesti sanotaan, ettei kahta kuoron- ja orkesterinjohtajaa voi olla, niin ainakin tässä se on kyllä toiminut todella hyvin.”
Janka-Murros on Saarelaisen kanssa samaa mieltä. Kahden johtajan työ on haaste, mutta tässä tapauksessa pakollinen sellainen, koska näin isoa kokoonpanoa on erittäin vaikeaa ohjata yksin.
”Tällainen musiikkiteos on työläs koottava, eikä näin suurella kokoonpanolla voisi ajatella tekevänsä musiikkia jatkuvasti. Mutta sitten kun kaikki on saatu kasaan, työn lopputulos kyllä palkitsee niin kuorojen ja orkesterin johtajat kuin pelimannit ja laulajatkin”, Saarelainen toteaa. Teosta kuunteli yli 350 kiinnostunutta.