Kanttori Riikka Haapamäki on unelmatyössään
Kanttori Riikka Haapamäen työpäivään mahtuu niin ideointia, kokoustamista kuin kuorolauluakin.
Kanttori istuu tiiviisti kirkossa urkujen äärellä säestämässä jumalanpalveluksia ja muita kirkonmenoja. Tämä mielikuva lienee monille se ensimmäinen, mikä kanttorintyöstä syntyy. Ja kyllä, se pitää paikkansa – mutta vain osittain.
Kuopion Tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Riikka Haapamäki otti toimittajan ja kuvaajan mukaan seuraamaan yhtä syyskuista työpäiväänsä. Kyseisenä päivänä hän ei istahtanut urkujen taakse kertaakaan.
Työn alla jo ensi kevään tapahtumat
Haapamäen työpäivä alkaa tänään puolilta päivin Postitalo-työryhmän kokouksella yhdessä Tuomiokirkkoseurakunnan pappien, diakonien, lapsi- ja nuorisotyönohjaajien sekä emäntien kanssa. Tarkoituksena on suunnitella ensi kevään toimintoja, tapahtumia ja niiden aikatauluja.
”Erilaiset kokoukset vievät yllättävän ison siivun työajasta”, Haapamäki kertoo viilettäessään Postitalon käytäviä kohti neuvotteluhuonetta.
Pönötystä tämä kokous ei ainakaan ole, sillä hilpeät naurunpyrähdykset siivittävät keskustelua. Haapamäki nauttii samalla myös pikaisen lounaan.
Kokoukset vievät yllättävän ison siivun työajasta.
”Ei nimittäin tiedä, milloin ilmaantuu seuraava sopiva hetki syömiseen.”
Kokousta seuratessa käy ilmi, että tapahtumien suunnittelu on aikamoista palapeliä ja vaatii paljon kalenterien yhteensovittamista. Haapamäki välittää myös seurakuntalaisilta tulleita tapahtumatoiveita muulle työryhmälle.
Palaveri päättyy sen verran hyvissä ajoin, että Haapamäki ehtii ennen seuraavaan paikkaan siirtymistään käydä etsimässä nuotteja illan kuoroharjoituksia varten.
Kuopiolaiset halutaan porukalla laulamaan
Päivän toinen kokous Haapamäellä on Kuntolaaksossa. Kyseessä on Laulava kunta -hankkeen pohjustaminen yhdessä muun muassa Kuopion kaupungin edustajien ja eri musiikkitoimijoiden kesken.
”On kiva päästä aina välillä tekemään yhteistyötä myös seurakunnan ulkopuolisten musiikkialan ammattilaisten kanssa. Se on ehdottomasti yksi oman työni hienoista puolista.”
Laulava kunta -hanke on vasta hakemuksen luonnosteluvaiheessa ja palaverissa olisi tarkoitus raamitella, millä tavalla hanketta lähdettäisiin toteuttamaan käytännössä ja mitä perusteluja hakemukseen laitetaan.
Kanttorit noudattavat työajatonta sopimusta.
”Hankkeella halutaan rohkaista ihmisiä laulamaan enemmän ja matalammalla kynnyksellä. Tavoitteena on luoda laulun kautta yhteisöllisyyttä ja edistää hyvinvointia. Kanttorina minun tehtäväni on esittää ideoita siitä, miten seurakunnat voisivat olla tässä mukana”, Haapamäki selvittää.
Ei mene kauankaan, kun kokousporukan kesken alkaa ajatuksia syntyä ja ideat lähtevät lentoon. Kaksi tuntia vierähtää nopeasti ja kello uhkaa pyörähtää virka-ajan tuolle puolen. Haapamäen päivä ei silti ole vielä paketissa, sillä kanttorit noudattavat työajatonta sopimusta. Auton pyörät käännetään takaisin kohti Postitalon seurakuntakeskusta.
Kuoroharjoitukset antavat virtaa myös kanttorille
Ennen illan Tuomiokirkon Kamarikuoron harjoituksia Haapamäki printtailee aiemmin valitsemiaan nuotteja kuorolaisille. Alkamassa ovat syksyn toiset harjoitukset.
”Vuoden alusta alkaen meillä on ollut myös lastenhoitoa tarjolla Kamarikuoron harjoitusten ajaksi. Se on tuonut uusia perheellisiä laulajia mukaan.”
Kuorolaisia alkaa saapua paikalle jo hyvissä ajoin.
”Tämä on ihan kuin kotiinsa tulisi! Kauden ensimmäisiin harjoituksiin en päässyt, joten nyt tuntuu ihanalta olla taas täällä”, eräs kuorolainen huikkaa Haapamäelle.
Kamarikuoro konsertoi pyhäinpäivänä ja harjoitukset tähtäävät siihen.
Nyt treenaamme pääsääntöisesti virsisovituksia.
”Virsikirja täyttää 40 vuotta ja juhlavuosi on valittu konsertin teemaksi. Nyt siis treenaamme pääsääntöisesti virsisovituksia ja ensi keväänä esitettävää Matteus-passiota.”
Ennen kuin kuorolaiset pääsevät varsinaiseen asiaan, on tehtävä alkulämmittelyt niin kropalle kuin äänellekin. Vasta sitten lähdetään kokeilemaan, miten Suojelusenkeli-virsi tänään soljuu.
Harjoitukset päättyvät iltakahdeksalta, mutta menee vielä hetki ennen kuin Haapamäki pääsee lähtemään kotiin.
”Vaikka olisin istunut kokouksissa koko päivän, on illan kuoroharjoitusten jälkeen itselläkin virkistynyt olo”, Haapamäki kertoo.
Haapamäki päätyi mutkan kautta kanttoriksi
Haapamäki on toiminut Tuomiokirkkoseurakunnan kanttorina syksystä 2017 alkaen. Sinne hän siirtyi Rovaniemen seurakunnasta.
Kirkkomusiikin alalle hänen ei alun perin ollut tarkoitus lainkaan päätyä.
”Kävin Kaustisen musiikkilukiota ja elämä oli silloin niin täynnä musiikkia, että halusin varsinaiseksi ammatikseni jotain aivan muuta. Hakeuduin opiskelemaan käsityöalaa.”
Pian Haapamäki kuitenkin huomasi, että musiikki vei väkisinkin mennessään. Käsityöala vaihtui lauluopintoihin Kokkolassa.
”Päädyin vähän vahingossa säestämään yhden jumalanpalveluksen Toholammin seurakunnassa. Siellä minua kannustettiin hankkimaan kanttorin ammattipätevyys. Emmin aluksi, mutta innostuin asiasta, kun sain suorittaa tutkinnon oppisopimuskoulutuksena.”
Jouduin heti alkajaisiksi niin sanotusti syvään päätyyn.
Myöhemmin Haapamäki opiskeli myös Kuopion Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkia.
”Olin jossain vaiheessa pitkään musiikkialan freelancerina Keski-Pohjanmaalla, mutta työmäärä kasvoi niin suureksi, että päätin hakea kanttorin paikkaa Rovaniemeltä. Tulin valituksi ja olin Rovaniemellä vuoden verran, ennen kuin yllätyksekseni sain viran täältä Kuopiosta.”
”Jouduin heti alkajaisiksi niin sanotusti syvään päätyyn, sillä reilun kuukauden virassa oltuani Tuomiokirkkoon oli tulossa Kamarikuoron 40-vuotisjuhlakonsertti, jonka solisteina olivat Johanna ja Ville Rusanen. No, siitäkin selvittiin.”
Luovuus saa näkyä työssä
Tuomiokirkkoseurakunnassa Haapamäki kertoo viihtyvänsä erittäin hyvin.
”Olen nyt unelmatyössäni. Tämä on ehdottomasti loppusijoituspaikkani”, hän nauraa.
”Pidän siitä, että saan tehdä omannäköistäni työtä ja minulla on vapaat kädet toteuttaa monenlaisia ideoita. Erityisen ihanaa on, että pääsen työskentelemään paljon kuorojen kanssa. Kuorotoiminta on minulle tämän työn suola. Olen laulanut Suomen kanttorikuorossa kohta 20 vuotta ja saan siitä itse niin paljon, että toivon voivani jakaa sitä samaa hyvää omille kuorolaisillenikin.”
Viimeisimmäksi Haapamäki innostui, kun yksi seurakuntalainen esitti toiveen psalmilaulukurssista.
”Sellainen on nyt sitten käynnistymässä jo lokakuussa.”
