Johanna Roinisen sydän sykkii auttamistyölle. Hän toimii perheensä kanssa tukiperheenä. Tavallinen arki, uimassa ja retkellä käyminen ovat monelle tukilapselle ”ihan parasta”.
Siilinjärvellä asuva kolmen lapsen äiti Johanna Roininen haluaa auttaa muita lapsiperheitä. Hän muistaa itse kokeneensa väsymystä lasten ollessa pieniä. Hän korostaa, että nykyaikana ei tarvitse olla mitään dramaattista ongelmaa, kun voimat voivat olla vanhemmilta lopussa.
”Kaikilla ei ole tukiverkostoa lähellä, ja kuka tahansa voi väsyä.”
Tukiperhetoiminta oli ollut Roinisen mielessä jo pidemmän aikaa. Reilu vuosi sitten hän kävi koulutuksen. Viime keväästä asti hoitolapsi, kuten perheessä usein puhutaan, on käynyt viikonloppuisin noin kerran kuussa.
”Olemme yhdessä käyneet uimassa ja mäenlaskussa. Kesällä retkeillään ja ollaan luonnossa. Vietämme ihan tavallista arkea.”
”Meillä on tukilapsen kanssa tosi mukavaa ja myös omat lapseni oppivat samalla, miten yhdessä perheenä voimme auttaa. Lapsesta on tullut meille tärkeä ja hän tuo perheeseen paljon iloa.”
Jos koko porukka on kasassa, niin hulinaa riittää, kun Roinisen kolme lasta ja hänen miesystävänsä kolme lasta sekä tukilapsi ovat menossa mukana.
Kemiat toimivat hyvin
”Toivoin, että tukilapsi olisi selkeästi nuorempi verrattuna omiin 9-vuotiaisiin Anniin ja Eetuun sekä 12-vuotiaaseen Oonaan, ettei tulisi mitään mustasukkaisuutta tai kilpailua. Pidin tärkeänä, että saimme esittää toiveita, ja löytyikin sellainen perhe, jonka kanssa kemiat toimivat todella hyvin”, Roininen kertoo prosessista.
Roinisen äiti on erityislastentarhaopettaja, ja sitä kautta tyttö oppi jo nuorena, että auttamisen ja tuen tarve on iso. Lapsuudessaan ystävä- ja tuttavapiiriin kuului myös sijoitettuja lapsia. Roininen näki, että on olemassa monenlaisia perheitä.
”Äitini on ollut kallisarvoinen tuki perheellemme, ja lomilla pakataankin lasten reput ja suunnataan Raaheen. Lapset ovat paljon mummolassa varsinkin lomien aikaan.”
Lemmikkieläimet jäänrikkojina
Johanna Roininen korostaa, että tukiperheiksi kaivataan monenlaisia perheitä ja aikuisia. Jokaiselle etsitään sopiva lapsi ja lapselle sopiva perhe. Sosiaalityöntekijät ovat Roinisen mukaan erityisen hyviä aistimaan, kenellä voisi synkata keskenään.
”Meillä on kotieläimiä ja monille onkin mukavaa, että saa hoitaa ja helliä lemmikkiä. Lemmikit tosin rajaa osan allergisista lapsista pois.”
”Olen huomannut, että eläimet ovat sellaisia jäänrikkojia. Niitä on helppo lähestyä ja eläimiä hoitaessa tutustuminenkin usein sujuu rennosti”, Roininen kertoo.