Kai Kantola on kiekkokaukaloiden vauhtiveikko ja sydänjuuriaan myöten Jumalan mies
Kantolalle jääkiekko on intohimo, mutta vielä suurempi asia hänen elämässään on suhde Jumalaan.
Kuopion jääkiekkojoukkue KalPa on tänä keväänä edennyt SM-liigassa pudotuspeleihin saakka. Lätkäfanien kiekkokuume kasvaa ja pelaajien suonissa virtaa adrenaliini.
”Olen muutamia kertoja aiemminkin saanut urallani kokea pudotuspelit ja onhan niissä aivan omanlaisensa tunnelma. Kun kiekko putoaa jäähän ja ilmapiiri sähköistyy, se tunne on aina yhtä kutkuttava”, KalPan hyökkääjä Kai Kantola kuvailee ennen pudotuspelikierroksen alkamista.
Jääkiekko on 35-vuotiaalle Kantolalle ammatti ja intohimo – se ei ole jäänyt epäselväksi. Mutta hänen elämässään on vielä jotain suurempaa, joka menee kaiken muun ohi: vahva luottamus Jumalaan.
Tulevaisuuden visiot olivat kirkkaat jo pikkupojasta lähtien
Kantolan vanhemmat ovat suomalaisia, mutta hän on syntynyt Kanadassa. Sieltä perhe muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin, jossa Kantola asui päälle parikymppiseksi saakka.
Jo hyvin pienestä saakka Kantola on tiennyt, että hänestä tulee jääkiekkoilija.
”Isäni on kertonut minun 4-vuotiaana ilmoittaneen, että pelaan isona NHL:ssa, minulla on suomalainen vaimo ja sitten minusta tulee vielä pappi”, Kantola nauraa.
Melko oikeaan nuo pikkupojan päätökset osuivat. Kantola tapasi Tampereella nykyisen vaimonsa ja perhe on ehtinyt kasvaa kolmella lapsella. NHL-urakin oli melkein käden ulottuvilla.
”Minulla olisi vajaat kymmenen vuotta sitten ollut saumoja päästä NHL:aan, mutta pahat loukkaantumiset murensivat unelman. Nyt aika on jo ajanut sen mahdollisuuden ohi, olen kuitenkin päässyt sinuiksi asian kanssa.”
Onko pian kenties pappisuran aika?
NHL:n sijaan Kantola on kunnostautunut SM-liigassa ja yhden kauden myös Itävallassa EHC Linzin riveissä.
Kantolalla on paloa jatkaa liigajäillä vielä seuraavat 2–3 vuotta.
”Silloin alkaa jo nuorinkin lapsi olla kouluiässä ja olisi sopiva aika asettautua pysyvämmin aloilleen.”
Onko sitten kenties pappisuran aika?
”No ehkä ei. Jumalan mies olen sydänjuuriani myöten, mutta minua kiinnostaisi vielä tulevaisuudessakin tehdä työtä kiekkoilun parissa. Tavoitteena on, että auttaisin nuoria kiekkoilijoita antamalla konsultointiapua. Haluaisin maksaa takaisin sitä hyvää, mitä itse olen saanut.”
rnu003ch2u003eUskoon kuuluu myös epäuskou003c/h2u003ern rnrnKantolan hengellinen vakaumus on lapsuudenkodin perintöä, ja sitä samaa perintöä hän haluaa jakaa myös omille lapsilleen.rnrn rnrn”En voi sanoa, että olisin tullut uskoon jollain tietyllä hetkellä tai dramaattisella tavalla. Olen kasvanut siihen ja uskoni on vahvistunut vuosien myötä. Epäuskon hetkiäkin on ollut, mutta minusta se on ihan luonnollista ja kuuluu asiaan.”rnrn rnrnErityisesti Kantolan usko on ollut koetuksella loukkaantumisten hetkillä, jolloin ammatti on ollut vaakalaudalla ja kovat fyysiset kivut ovat ravistelleet kroppaa.rnrn rnu003cblockquote class=u0022wp-block-quoteu0022u003eMeidät kaikki on kutsuttu etsimään totuutta.rnrnu003c/blockquoteu003ern rnrn”Nuo hetket ovat kuitenkin lopulta vieneet minut lähemmäksi Jumalaa.”rnrn rnrnKantola kertoo, että kotona he lukevat yhdessä lasten kanssa Raamattua ja keskustelevat sen kertomuksista.rnrn rnrn”On tärkeää, että uskonasioista ja raamatunkertomuksista puhutaan lapselle hänen ikätasonsa mukaisesti. Esimerkiksi pääsiäiseen liittyvä Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema voivat olla liian rankkaa kuultavaa pienimmille.”rnrn rnrn”Haluan antaa lapsilleni kristilliset eväät, joiden avulla he voisivat etsiä ja löytää uskon siemenen. Toivon, että he osaisivat kysyä vaikeitakin kysymyksiä. Meidät kaikki on kutsuttu etsimään totuutta, sillä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.”rnrn
Uskonnosta ja politiikasta pitäisi keskustella avoimesti
Kantola painottaa, että hän ei tuputa omaa vakaumustaan kenellekään eikä julista Jumalan sanaa pukukopissa.
”Mutta tietysti olen valmis juttelemaan uskosta, jos joku minulta siitä kysyy.”
Suomessa hengellinen vakaumus mielletään vahvasti yksityisasiaksi, josta ei herkästi muille avauduta. Tämä hieman kummastuttaa Kantolaa.
Jokainen vain kaivautuu syvemmin omiin poteroihinsa.
”Mielestäni juuri uskonnosta pitäisi keskustella avoimemmin, kuten myös politiikasta. Jos nämä asiat lakaistaan maton alle, ei koskaan voi syntyä aitoa dialogia eikä ymmärrystä toinen toisistamme. Jokainen vain kaivautuu syvemmin omiin poteroihinsa.”
Keskustelukulttuuri on Yhdysvalloissa Kantolan mukaan Suomea avoimempi ja aktiivisempi.
”Sitä kaipaan, vaikka muuten olenkin juurtunut tänne ja viihdyn loistavasti.”
Erityisen hyvin Kantola on viihtynyt Kuopiossa. KalPan riveissä hän on pelannut kaikkiaan viisi kautta.
”Täällä on paljon sosiaalisempaa porukkaa kuin muualla Suomessa. Tuntemattomat ihmiset ottavat helposti kontaktia ja jäävät juttusille, vähän niin kuin Yhdysvalloissakin. Siitä tulee minulle kotoisa olo.”
Tärkeintä miettiä, miten voisi parhaiten palvella toisia
Kantola liputtaa vahvasti empatian puolesta ja haluaa opettaa sen merkityksen myös lapsilleen.
”Olisi aina tärkeää miettiä, miten voisi palvella toisia ihmisiä eikä vain hakea omaa etua.”
Mutta kuinka empatia toteutuu jääkiekkokaukalossa, jossa nähdään paljon kovia otteita?
”En näe ristiriitaa sen ja kilpaurheilun välillä. Jääkiekko on joukkuepeliä, jossa ponnistellaan porukalla yhteisen tavoitteen eteen. Siinä oppii sosiaalisia taitoja ja itsekuria. Sooloilulla ei kaukalossa pärjää.”
”Haluan auttaa joukkuettani voittoon ja pelaan kovaa, sitä ei voi kiistää. Kukaan ei kuitenkaan tahallaan halua otteluissa satuttaa toisia. Siellä on olemassa säännöt, joiden mukaan pelataan ja myös rangaistukset, jotka kärsitään sääntöjen rikkomisesta.”
Sooloilulla ei kaukalossa pärjää.
Huippu-urheilu on arvaamatonta, ura voi tyssätä milloin tahansa loukkaantumiseen tai epäonnistumiseen. Kantola on kuitenkin seesteisin mielin – niin uran kuin elämän suhteen yleensäkin.
”Jokaisen elonpolku on vuoristorataa. On hyviä, ja on huonoja hetkiä. Voin olla luottavainen, sillä tiedän, että Jumala on vierellä. Tiedän myös, että tämän maallisen elämän jälkeen koittaa uusi elämä.”