Auli Ilmola tuottaa ompelutöillään paljon iloa muille – ja myös itselleen
Kuopiolainen Auli Ilmola on rakkaudella ommellut jokaisen piston Puijon kirkon uuteen kastemekkoon ja kastekasseihin.
Ilmola silittelee hymyillen kauniisti laskeutuvaa ja pelkistetyn tyylikästä kastemekkoa, jota koristavat kyyhkykuviot. Samainen kuvio toistuu myös kastekasseissa, joita annetaan ristiäisten yhteydessä kastettavan vanhemmille.
”Kyyhkyissä on tiettyä symboliikkaa. Mekon ylin kyyhky on ajateltu lasta varten, alempana olevat vanhemmille, kummeille ja sisaruksille. Ne laskeutuvat lempeästi kuin Pyhä Henki”, Ilmola kuvailee.
Eläkkeellä oleva vaatetusmuotoilun lehtori sai viime vuonna kirkkoherra Jaana Marjaselta pyynnön tehdä Puijon seurakunnalle uusi kastemekko ja lisää kastekasseja.
Projektista tulikin Ilmolalle monella tapaa pelastusrengas.
Espanjassa Ilmola sai lempinimen ”seurakuntakodin suntio”
Monen muun suomalaisen tavoin Ilmola ja hänen puolisonsa innostuivat eläkepäivillään viettämään talvikaudet Espanjassa. Oman oloinen paikka löytyi Torreviejan kaupungista, Costa Blancan rannikolta. Siellä vierähti kaikkiaan seitsemän talvea.
”Viihdyimme oikein hyvin. Elämä oli sosiaalista ja erityisesti alueen suomalaisen seurakunnan toiminta tuli läheiseksi”, Ilmola muistelee.
Seurakunta järjesti muun muassa taide- ja käsityöpiirejä, kielikurssitusta, myyjäisiä ja sunnuntailounaita. Torreviejan pääkirkossa pidettiin suomalaisia jumalanpalveluksia. Toiminnan sydän oli seurakuntakoti, jossa Auli Ilmolakin kävi lähes päivittäin.
”Huomasin, että seurakuntakoti näyttää mukavammalta, kun siellä on kukkia ja siistit liinat pöydillä. Niinpä otin tavakseni huolehtia tilojen viihtyisyydestä. Toimin myös seurakuntakodin kahvilassa ja olin kattamassa pöytiä sunnuntailounaille.”
Aktiivinen ja aikaansaapa Ilmola saikin pian lempinimen ”seurakuntakodin suntio”.
”Mieheni puolestaan löysi oman paikkansa suomalaisen seurakunnan kuorosta.”
Suomalaisen seurakunnan kirkkokuoro sai uudet puvut
Ilmola pääsi toteuttamaan vaatetusalan osaamistaan myös Espanjassa, kun hän sai tehtäväkseen suunnitella ja ommella suomalaisen seurakunnan naiskuorolaisille esiintymispuvut.
”Miehillä oli tummat puvut, mutta naisten asut olivat keskenään hyvin erilaisia. Tarkoituksena oli yhdenmukaistaa ilmettä.”
Projekti ei ollut aivan helppo, sillä kuorossa oli 30 naista. Myös miesten rusetit ja taskuliinat laitettiin uusiksi. Urakkaan kului melkein vuosi.
Seurakuntakodilla vallitsi aivan ihana yhteisöllisyys.
Vapaaehtoistyö seurakunnan hyväksi ja erilaiset tilaisuudet antoivat mielekästä sisältöä Ilmoloiden talvikuukausiin.
”Seurakuntakodilla vallitsi aivan ihana yhteisöllisyys. Siellä oli aina niin vastaanottavainen ja suvaitsevainen ilmapiiri.”
”Ajattelen vähän haikeudella Torreviejaa ja siellä vietettyä aikaa, mutta toisaalta minun on erittäin hyvä olla myös kotona Kuopiossa.”
Torrevieja on täynnä yhteisiä muistoja
Viimeisintä talvea Torreviejassa Ilmolat viettivät kolme vuotta sitten. Tarkoitus oli seuraavana syksynä taas palata sinne, mutta Ilmolan aviomies sairastui ja pariskunta jäi Kuopioon.
”Kävin yksin Espanjassa pakkaamassa talvikodin eikä se ollut kovin mukava kokemus. Ei ollut mitään hohtoa lähteä esimerkiksi itsekseen lenkille rannalle, kun se aikaisemmin oli ollut meidän yhteinen juttumme.”
Auli Ilmola jäi yllättäen leskeksi viime kesänä.
”Ystävät Espanjassa ovat kovasti kutsuneet käymään, mutta en ole halunnut lähteä. Se voisi tuntua liian raskaalta, koska siellä on niin paljon yhteisiä ja rakkaita muistoja.”
Ehkä itsekin olin Espanjassa erilainen.
Ilmola on pohtinut eroja espanjalaisen ja suomalaisen elämänmenon välillä.
”Tuntuu, että siellä suomalaisetkin ihmiset olivat erilaisia kuin täällä ollessaan. Ehkä itsekin olin erilainen. Täällä ei ole ollenkaan helppoa kutsua puolituttua kahville, mutta Espanjassa se sujui mutkattomasti.”
Yksin jäätyään Ilmola on alkanut hakeutua oman seurakuntansa Puijon tilaisuuksiin.
”Minulla on suuri tarve yhteisöllisyyteen ja pyrin muun muassa käymään säännöllisesti messuissa. Sillä on iso merkitys, kun joku sanoo edes hei.”
Pari vuotta sitten Ilmola myös aloitti Männistön seurakunnan ikonimaalauskurssin.
”Ensin kiinnostuin tekniikasta, mutta maalauksen myötä olen perehtynyt ikonien merkitykseen ja ne ovat avautuneet minulle ihan uudella tavalla.”
Ompeleminen oli hengellinen prosessi
Ennen kastemekkoa ja -kasseja Ilmola ehti tehdä Puijon kirkkoon Samuel Sammakoksi ristityn pehmolelun, joka ilahduttaa perheen pienimpiä kirkonmenojen aikana.
Suunnittelu- ja ompelutyöt ovat olleet Ilmolalle paljon enemmän kuin vain mukavaa harrastusta ja ajanvietettä.
”Yksin jäämisen ja korona-ajan eristäytyneisyyden keskellä tämä on ollut suoranainen pelastus. En ole ryhtynyt tähän velvollisuudesta, vaan tekeminen on tuottanut minulle suurta iloa. Olen saanut tuntea itseni jälleen tarpeelliseksi.”
Kastemekkoa ja -kasseja ommellessaan Ilmola kertoo ajatelleensa niitä lapsia ja perheitä, jotka kasteelle ovat tulossa.
”Siunasin heitä mielessäni. Usein päässäni soi jokin lastenvirsi kuten Jumalan kämmenellä, se auttoi keskittymään. Ompelemisesta muodostui samalla itselleni hengellinen prosessi.”