Liki puolet suomalaisista uskoo enkeleihin
Mitä luterilaisuudessa ajatellaan enkeleistä?
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskatsauksen 2012–2015 mukaan 47 prosenttia 15-79 -vuotiaista suomalaisista uskoo vakaasti tai pitää todennäköisenä, että enkeleitä on olemassa. Saatanan olemassaoloon uskoo 34 prosenttia ja kristinuskon opettamaan Jumalaan 33 prosenttia vastaajista.
Ihmisillä kokemuksia enkeleistä suojelijoina
Mitä ajatuksia enkeliuskon prosenttilukema herättää seurakuntatyötä tekevissä joensuulaispapeissa, Jukka Erkkilässä ja Katri Vilénissä?
”Lukema ei ole hirveän yllättävä. Minusta se on ihan hyvin suhteessa siihen, mikä näkyy paljon esimerkiksi hautajaisiin liittyvissä toimituskeskusteluissa. Ihmiset sanoittavat kuoleman kokemusta usein niin, että vainaja on taivaassa, pilven päällä, enkelinä”, sanoo Erkkilä.
”Enkelit tulevat esiin myös tarinoissa, joita ihmiset silloin tällöin kertovat enkelikokemuksistaan. Ne ovat erityisiä, myönteisiä kokemuksia jonkinlaisesta varjeluksesta”, lisää Vilén.
Se, että enkeleihin – ja jopa Saatanaan – uskotaan enemmän kuin kristinuskon opettamaan Jumalaan, saa papit pohdiskelemaan kysymyksenasettelun merkitystä prosenttilukemille.
Enkeli voi ilmestyä ihmisille esimerkiksi Jumalan viestintuojana
”Voi olla, että sanamuoto ’kristinuskon opetuksen mukainen Jumala’ pienentää Jumalaan uskomisen lukemaa. Se voi tuntua hankalalta ja saada miettimään, uskaltaako tunnustaa uskovansa juuri siten”, pohdiskelee Vilén.
”Onko enkeli jollakin tavalla tyhjempi käsite siten, että siihen voi vapaammin itse liittää mielikuvia, ja sitten sanoa uskovansa enkeliin? Enkelin käsitteellähän voi olla uskonnollinen sisältö, mutta enkelin käsitettä käytetään myös juutalais-kristillisen tradition ulkopuolella”, miettii Erkkilä.
Mikä on enkeli?
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivujen (evl.fi) sanasto määrittelee enkelin Jumalan luomaksi henkiolennoksi, joka kuuluu näkymättömään todellisuuteen, mutta voi ilmestyä ihmisille esimerkiksi Jumalan viestintuojana. Suomen kielen sana enkeli tuleekin latinan sanasta angelus, joka tarkoittaa lähettilästä eli sanansaattajaa.
Tunnettuja enkelin ilmestymiskertomuksia Raamatussa ovat esimerkiksi enkeli Gabrielin ilmestyminen Neitsyt Marialle ja enkelit, jotka ilmestyivät paimenille ensimmäisenä jouluna ilmoittamaan Vapahtajan syntymästä.
Erkkilän mukaan Raamatussa esiintyy myös eräänlaisia arkienkeleitä, joilla tarkoitetaan ihmisiä.
”Heprealaiskirjeessä lukijoita kehotetaan osoittamaan vieraanvaraisuutta sillä perusteella, että jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Sanansaattajat voivat siis olla hyvin monenlaisia kirkkauden henki -olennosta meihin tavan talliaisiin”, sanoo Erkkilä.
Enkeleistä kehitettiin taivaallinen hierarkia
Kristillisen enkeliopin kehityksen kannalta keskeinen hahmo oli tiettävästi 400-500-lukujen vaihteessa elänyt Pseudo-Dionysios Areopagita, joka kehitteli Raamatun enkelikertomusten perusteella ”taivaalliset hierarkiat”. Siinä enkelit jaetaan kolmeen kuoroon, jossa on yhdeksän arvoastetta: serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit eli arkkienkelit ja enkelit. Vain arvoasteissa alimmat enkelit toimivat ihmisten parissa.
Pseudo-Dionysoksen luoma enkelihierarkia on osa jakamattoman kirkon perintöä ja näin ollen myös osa luterilaisen enkelikäsityksen juuria. Vilénin mukaan enkelien rooli kuitenkin pieneni reformaation myötä.
”Luther ajatteli, että ihmisillä on suojelusenkelit, mutta niiden parissa ei tarvitse niin hirveästi askarrella. On siis ajateltu, että enkelit ovat olemassa, ja niistä kerrotaan Raamatussa, mutta niihin ei olla hirveän paljon keskitytty”, toteaa Vilén.
Vain arvoasteissa alimmat enkelit toimivat ihmisten parissa
”Ajattelen, että enkelit ovat ikään kuin osa suomalaista perimää. Kaikille Suomessa kasvaneille lapsille on jossakin vaiheessa puhuttu enkeleistä, riippumatta kodin taustasta. Se on hyvä ja lapsiystävällinen tapa sanoittaa sellaista todellisuutta, jota ei pysty näkemään ja ymmärtämään”, lisää Erkkilä.
Mutta uskovatko pastorit itse enkeleihin? Molempien vastaus on kyllä.
”Olen kasvanut siihen, että vaikka ei itse olisi nähnyt enkeliä, enkeleihin voi uskoa. Uskon asiat ovat sellaisia, että niitä ei voi mitata, kuvata ja tarkasti määritellä. En voi ottaa kaapista enkeliä ja sanoa että se on tällainen. Uskon mihin uskon, ja aikanaan nähdään, mikä on totuus”, Vilén tiivistää.
Olemme enkeleitä toisillemme
Alavan seurakunnan nuorisopastori Miia Gabelille kuva enkelistä oli lapsena hyvin konkreettinen – kuin suoraan niin monelle tutusta enkelitaulusta. Siinä valkopukuinen enkeli saattaa pienet lapset varjellen vaarallisen sillan yli.
”Lapsuuden enkelimuistoihin liittyvät läheisesti myös mummini usein laulama Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja se, kuinka äitini kertoi isoveljeni olevan enkelilapsena taivaassa.”
Myöhemmin Gabelin suhtautuminen enkeleihin on muuttunut metaforisempaan suuntaan.
”Ajattelen enkelin olevan Jumalan läsnäolon vertauskuva. Enkeli kuvaa syvästi koskettavalla tavalla Jumalan armoa ja huolenpitoa ihmisen elämässä. Jumalan huolenpito ja läsnäolo ei pääty tähän aikaan, vaan kantaa kerran iankaikkisuuteen. Rukous hautaan siunaamisessa kuuluu: Pyhä Jumala, sinun pyhät enkelisi kantakoot hänet autuaitten joukkoon. Siihen asti Jumalan yksi läsnäolon merkki elämässämme on, että pidämme huolta toisistamme, olemme enkeleitä toisillemme.”
