Rakastava katse
Ihailen suuresti joitakin pappeja. Heitä yhdistää ainakin yksi piirre. He kohtelevat kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti riippumatta tämän asemasta, iästä, sukupuolesta, rodusta tai uskonnosta.
He ovat aina valmiita kuuntelemaan ja suhtautuvat kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti, vaikka olisivat eri mieltä asioista. Heidän katseestaan välittyy aito läsnäolo ja välittäminen. He muistavat myös kiittää tai pyytää anteeksi, kun siihen on aihetta. Kunpa pystyisin itse aina samaan.
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma ja siksi arvokas. Ihmisen arvo ei perustu ikään eikä sosiaalisen asemaan.
Viime viikkoina olemme saaneet kuulla pysäyttäviä ja surullisia kertomuksia muun muassa lasten- ja vanhustenhoidon nykytilasta.
Ihmisiä tulisi kohdella arvostavasti kaikissa elämänvaiheissa. Ihmisten tulisi myös saada yksilöllisten tarpeiden mukaista hoitoa ja huolenpitoa läpi elämän.
On hyvä palauttaa mieliin Jeesuksen esittämä rakkauden kaksoiskäsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. (Matt. 22: 37–39). Käsky esitetään Raamatussa Jumalan lain tiivistelmänä.
Yhtä tärkeä on kultainen sääntö, jonka Jeesus opetti vuorisaarnassaan: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)
Kultainen sääntö on keskeinen kristillisessä lähimmäisenrakkauteen kannustavassa etiikassa. Samanlainen ohje esiintyy hieman erilaisessa muodossa monissa muissa uskonnoissa ja aatesuunnissa.
Paaston aikana on hyvä tarkastella omaa käytöstään ja asenteitaan. Ystävällisellä katseella ja kunnioittavalla kohtaamisella viemme viestiä kristillisen uskon peruspilarista – lähimmäisenrakkaudesta.
”Myös minä Herran lakia näin seuraavani soisin
Virsi 191:4
vaan mistä saisin voimia kun teen ja elän toisin”.