Hyvinvointi rakentuu uskon, toivon ja rakkauden varaan
Hyvinvointia kuvataan joskus alati vaihtelevaa kuormaa kannattelevana pöytänä, jonka jalat symboloivat erilaisia asioita. Mitä suurempi taakka, sitä vahvemmat jalat tarvitaan.
Yksi jalka kuvaa riittävää unta, lepoa ja palautumista. Itse kukin oivaltaa sen jossakin elämänsä vaiheessa. Toinen tukijalka voimistuu liikunnan avulla vahvistaen samalla toimintakykyä. Kolmas jalka vaatii kulutusta vastaavan määrän monipuolista ravintoa ja energiaa, jotta jalka ei tutise. Neljättä jalkaa vahvistaa mielen tasapaino.
Myönteinen usko ikään kuin viimeistelee rakenteen kestävyyden, mikä lisää toivoa joskus läpi toivottoman. Välittäminen, huolehtiminen ja rakkaus vahvistavat kantavia rakenteita sekä uskoa ylläpitäen toivoa rakenteiden kestävyydestä. Usko kantaa ja vahvistaa silloinkin, kun taakka on suurin tai kun kohtaa ennen kokemattomia uhkia, pettymyksiä, surua tai vastoinkäymisiä.
Usko kantaa silloinkin, kun taakka on suurin.
Nuorena hoitajana sain runon syöpäpotilaalta, joka tiesi, että lääketieteellisesti sairauden hoitamiseksi oli tehty voitava. Runo kertoi toivosta, joka auttoi taistelemaan tosiasioita ja todennäköisyyksiä vastaan niin kauan kuin sydän sykki. Suurella sydämellä ja ammattitaidolla häntä hoitanut henkilökunta kunnioitti tätä elämän kantavaa voimaa, toivoa. Ymmärrettiin, ettei kenelläkään ole oikeutta ottaa sitä pois, särkeä tai sammuttaa.
Usko, toivo ja rakkaus ovat kantavaa perintöä, joka kestää aikaa. Hyvinvoinnin näkökulmasta näiden sisältämiä ulottuvuuksia voisi kuvata Topeliuksen sanoin: ” Ei mikään taulu maailmassa ole todella kaunis ja valoisa, elleivät sitä ikään kuin kehystä vastoinkäymiset ja surut, jotka vasta saavat valoisat kohdat loistamaan.”
Kirjoittaja on siilinjärveläinen terveydenhuoltoalan ammattilainen.