Sairaalapappi tekee työtä elämän ja kuoleman äärellä
Sairaalapappi on tukena silloin, kun elämän rajallisuus ja luopuminen koskettavat.
Sairaus, syntymä ja kuolema. Ne koskettavat jollain tavalla meitä jokaista – halusimmepa tai emme. Erityisen vahvasti nuo teemat ovat läsnä sairaaloissa.
Hoitohenkilökunta huolehtii parhaan kykynsä mukaan sairauksien hoidosta, lasten maailmaan saattamisesta ja fyysisten kipujen lievityksestä. Mutta entä silloin, kun sairaalavuoteella mielen valtaa kuolemanpelko, luopumisen tuska, suru, hengellinen kipu ja kaipuu?
Tähän kaipuuseen voi vastata sairaalapappi, kohtaamisen ammattilainen. Suomen sairaaloissa työskentelee yli sata sairaalapappia, heistä neljä Kuopiossa.
Kalenteriin jätetään väljyyttä akuutteja pyyntöjä varten
Kuopion seurakuntayhtymän johtava sairaalapastori Risto Tabell ja pastori Tiina Tolonen ovat lupautuneet kertomaan, millaista papin työ sairaalassa on.
”Osittain voimme suunnitella työtämme etukäteen. Esimerkiksi jumalanpalvelukset, osastojen hartaushetket tai vaikkapa vanhempien ryhmätapaamiset lasten teho-osastolla voidaan aikatauluttaa”, Tolonen kertoo.
”Kalenteriin jätetään joka päivälle kuitenkin väljyyttä, että on mahdollista vastata osastoilta tuleviin akuutteihin pyyntöihin”, Tabell jatkaa.
Osittain voimme suunnitella työtämme etukäteen.
Tabellin ja Tolosen lisäksi sairaalapappeina Kuopiossa työskentelevät myös Annamaija Louheranta sekä Juha Välimäki. Sairaalapapit ovat tavoitettavissa Kuopion yliopistollisen sairaalan lisäksi Harjulan ja Niuvanniemen sairaaloissa.
”Meillä kaikilla on omat vastuualueet ja -osastot, esimerkiksi minun vastuullani ovat lasten veri- ja syöpätautien osasto sekä teho-osasto”, Tabell selvittää.
”Akuutteihin tapaamispyyntöihin voi kuitenkin vastata kuka tahansa meistä neljästä, riippuen siitä, kenen kalenterissa on sillä hetkellä vapaata.”
Sairaalapappi ei palvele pelkästään potilaita
Tabell ja Tolonen kertovat, että erityisesti Harjulan sairaalassa toimivalta saattohoito-osastolta tulee paljon ehtoollis- ja rukoushetkipyyntöjä.
”Ylipäätään keskustelupyyntöjä tulee eniten sellaisilta osastoilta, joilla on vakavasti sairaita ihmisiä. Tällaisia ovat muun muassa syöpätautien ja tehohoidon osastot. Psykiatrisella puolella, Lainesairaalassa ja Niuvanniemessä, vastaavasti saattaa olla pitkiäkin sielunhoitosuhteita potilaan ja sairaalapapin välillä.”
”Sitä haluamme korostaa, että olemme täällä potilaiden lisäksi yhtä lailla myös omaisten käytettävissä. Kun läheinen on sairas, ehkä lähellä kuolemaa, monella omaisella on tarve puhua ja purkaa tuntemuksiaan.”
On tärkeää, että meidän työmme tunnetaan.
Tabell korostaa osastoille jalkautumisen merkitystä.
”On tärkeää, että meidän työmme tunnetaan. Se sujuvoittaa sairaalapapin kutsumista osastoille. Kun olemme käyneet esittäytymässä ja tekemässä työtämme tutuksi, on syntynyt paljon spontaaneja ja hyviä keskusteluja.”
”Sairaalan henkilökuntakin voi kääntyä puoleemme, jos heillä on tarvetta jutella. Tarjoamme henkilökunnalle myös työnohjausta, johon kahdella sairaalapapilla on pätevyys.”
Kirkolliset toimitukset järjestyvät myös sairaalassa
Juttelua sairaalapappien kanssa ei tarvitse arkailla, sillä heitä sitoo vaitiolovelvollisuus ja he noudattavat rippisalaisuutta.
”Keskustelunaiheet lähtevät aina potilaan, omaisen tai työntekijän toiveesta. Ei ole pakko puhua uskosta, toisin kuin monet ehkä saattavat luulla. Kunnioitamme jokaisen vakaumusta ja meitä voi pyytää juttusille, vaikka ihminen kuuluisi toiseen kirkkokuntaan tai ei olisi lainkaan hengellinen”, Tabell korostaa.
Ei ole pakko puhua uskosta.
Yksityisyydensuojan ja vaitiolovelvollisuuden vuoksi Tabell ja Tolonen eivät tarkemmin esimerkein avaa ihmisten kanssa käymiään keskusteluja, mutta toteavat, että kohtaamisissa päästään nopeasti olennaisen äärelle.
”Joskus puhutaan ihan käytännön asioistakin. Minulta on esimerkiksi kysytty neuvoja hautajaisjärjestelyjen suhteen”, Tabell muistelee.
Tabell ja Tolonen kertovat, että kyllä myös sairaalaolosuhteissa suoritetaan kirkollisia toimituksia eli kasteita, vihkimisiä ja hautaan siunaamisia.
”Viime vuonna sairaalan kappelissa taisi olla noin kolmekymmentä siunaamista. Usein kyseessä on henkilö, jolla ei ole omaisia, läheiset ovat ikääntyneitä tai he asuvat eri puolella Suomea”, Tabell kertoo.
”Kasteita tulee niin ikään jonkin verran. Hätäkasteen voi antaa myös hoitohenkilökunnan edustaja, kasteen vahvistaminen tapahtuu sitten oman kotiseurakunnan kautta. Yksittäisiä vihkimisiäkin on”, Tolonen selvittää.
Kokemus eri aloilta laajentaa ymmärrystä
Tabell on toiminut johtavana sairaalapastorina Kuopiossa puolitoista vuotta. Hän siirtyi tehtävään Vaalijalan alueen seurakuntien kehitysvammapapin virasta. Sitä ennen hän ehti työskennellä kehitysvamma- ja sairaalapappina Oulussa.
”Taustani on kehitysvammatyössä, jota tein ennen kuin lähdin pappisuralle.”
Tolonen puolestaan on työskennellyt sairaalapappina kesäkuun alusta alkaen.
Työnantaja kouluttaa meidät hyvin tähän tehtävään.
”Minut vihittiin papiksi viime vuonna ja olin vuoden verran seurakuntatyössä Siilinjärvellä. Työskentelin aikaisemmin yritysmaailmassa, mutta ei ollut mikään äkkipäätös vaihtaa alaa. Pohdin asiaa kymmenen vuotta.”
Tabell näkee, että sairaalapapin työssä on etua siitä, jos on kokemusta muiltakin aloilta.
”Se laajentaa ymmärrystä elämästä. Toki työnantaja myös kouluttaa meidät hyvin tähän tehtävään, opintoihin kuuluu niin psykologiaa kuin psykoterapiaakin.”
On etuoikeus olla sairaalapappi
Voisi olettaa, että työskentely sairaalassa on pappistyön raskainta sarkaa – kuinka ihmeessä sen jaksaa?
”Itse ajattelen, että tämä työ ei ole ainoastaan minun harteillani, vaan voin jättää sitä myös korkeimman huomaan. Oma hengellisyys antaa voimia. Tietysti myös lapsiperhearki ja liikunta auttavat irtautumaan työstä”, Tolonen pohtii.
Tabell puolestaan kertoo olevansa persoonana sellainen, että pystyy nollaamaan itsensä työpäivän jälkeen.
Ei haittaa, jos pappikin herkistyy.
”On huolehdittava sekä psyykkisestä että fyysisestä hyvinvoinnista. Jaamme kollegoiden kanssa kokemuksia ja tuntemuksia, meillä on myös toimiva työnohjaus. Tykkään käydä salilla, siellä saa karistettua työasiat mielestä ja keskittyä vain fyysiseen suoritukseen.”
”Kaikesta huolimatta koen, että on etuoikeus saada olla ihmisen rinnalla silloin, kun hän käy läpi vaikeita hetkiä. Vahvuuteni on, että pystyn kestämään ihmisten tunteita. Eikä sekään haittaa, jos pappi itse herkistyy. Pitää kuitenkin pystyä säilyttämään ammattimaisuus, ettei papista tule se, jota kannatellaan.”
Kirkon sairaalasielunhoidolla on tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuosi. Kuopiossa sairaalasielunhoitoa on ollut tarjolla 65 vuotta.
