Sairaalateologin työssä pienetkin kohtaamiset ovat merkityksellisiä
Sairaalateologi Sari Kärhän työ vaatii tunneherkkyyttä ja ymmärrystä siitä, että meillä kaikilla on olemassa vain tämä hetki.
Kuopion seurakuntien johtavan sairaalateologin Sari Kärhän äiti oli Suomussalmen seurakunnan talouspäällikkö. Siksi kirkon virkoja hoitaneet ihmiset eivät omien kokemusten ja muistojen mukaan olleet sen pyhempiä tai pahempia kuin missä muussa työpaikassa tahansa.
”Kainuussa seurakuntaelämällä oli muutenkin tavallisten matalakirkollisten ihmisten kasvot. Siinä avarassa ilmapiirissä ei ollut erikseen kirkon ihmisiä ja muita.”
Sari Kärhä halusi ammatin, jossa saa olla ihmistä lähellä. Tie kävi sairaanhoitajan ja diakonin viran kautta Helsingin teologiseen ja vuoden 2003 pappisvihkimyksen kautta papiksi Kuopion tuomiokirkkoseurakuntaan. Sairaalateologin uraa on nyt takana yli kahdeksan vuotta.
Nyt kirkon ihmiset ja ne muut ovat kirjaimellisesti yhtä, sillä kirkon palkkaama sairaalateologi työskentelee sairaalassa, toisen organisaation sisällä.
Mehän eletään koko ajan elämän ja kuoleman rajalla.
Sari Kärhän työ vaatii tunneherkkyyttä, mutta silti on pysyttävä omana itsenään ja varjeltava oman mielen kuormittumista. Tukena on työnohjaus, mutta kotona on lisäksi kaksi kääpiövillakoiraa antamassa päivittäistyönohjausta. Niiden tapaan elää riemastuttavasti hetkessä on hyvä itsekin heittäytyä työpäivän päätteeksi.
”Sairaalassa minulla on harva se päivä aktiivisesti mielessä, ettei meistä kenelläkään ei ole kuin tämä hetki. Mehän eletään koko ajan elämän ja kuoleman rajalla; vakava sairaus tekee vain nuo rajat näkyviksi.”
Kun elämänrajat tulevat näkyviin, pienten asioiden arvo korostuu. Myös sairaalassa pienten hetkien kohtaamiset, ne joissa tulee kuulluksi ja todesta otetuksi, voivat olla hyvin merkityksellisiä.
Aina sanoja ei ole eikä edes tarvita.
”Toki saatan keskustelussa sanoa myös oman toivoni, että ajan rajan takana on hyvä Jumala vastassa. Pelonkin kanssa saa olla turvassa.”