Nujutaanko?
Nujuamisessa otetaan mittaa toinen toisesta. Se ei tarkoita tappelua, selittää nujuamisen pedagogiikan kouluttaja Pasi Remes.
Kun kymmenkunta vuotta sitten Niuvan sairaalakoululla usutettiin erityisen vaikeasti hoidettavia poikia painimaan keskenään, moni pelkäsi, että tästä se vasta tappelu syntyy. Epäilijöitä riitti, kun Kuopion seurakuntien erityisnuorisotyöntekijä Pekka Asumaa ja silloinen sairaalakoulun erityisopettaja Pasi Remes antoivat pojille tilaa, vinkkejä hyvistä otteista ja reilun painin kehotuksia tatamimatolla.
”Kaikki meni kuitenkin hyvin. Pojat painivat aivan sääntöjen mukaan, ei tullut järjestyshäiriötä tai jälkihoitoa. Päinvastoin: pojat hyötyivät todella paljon Pekan ideoimasta nassikkapainista.”
Pihaleikit takaisin
Tuo seurakunnan ja kaupungin yhteistyö Pekka Asumaan ja Pasi Remeksen tiiminä jätti Remekseen kipinän aiheesta, joka oikeastaan on ikivanha ja kaikille tuttu.
”Aina ovat lapset ja nuoret nujunneet. Erityisesti juuri kouluun menevät ja alaluokkalaiset nujuavat todella paljon”, Pasi Remes sanoo.
Nujuaminen on kuitenkin vähentynyt samalla kun lasten ja nuorten ruutuaika on lisääntynyt.
”Yksi keskeinen ajatus nujuamisen esiin nostamisessa juuri nyt on myös siinä, että haluamme nostaa esiin jo unohtuneita vanhoja pihapelejä ja ulkoleikkejä. Ne kehittävät lasta ja nuorta monella tavalla. Haluamme nostaa esiin tavallista lapsen ja nuoren liikkumista, kannattaa lähteä mieluummin liikkumaan kuin ruudun äärelle!”
Loistavaa toiminnallisuutta
Oivallus nujuamisen pedagogiikan kehittämistarpeista syntyi Valterikoulu Mäntykankaan ideahautomossa, kun mietittiin teemoja kevään pedagogisen nettikahvilan koulutuksiin.
”Nujuamisessa on loistavat toiminnalliset mahdollisuudet erityisesti erilaisen lapsen ja nuoren tukemiseen. Jokainen lapsi hyötyy nujuamisesta: se tukee lapsen kehitystä monella tavalla ja monella tasolla. Aloin tutkia teemaa ja perehtyä aihetta sivuaviin tutkimuksiin tarkemmin,” Remes kertoo.
Nujuamisen pedagogiikkaa on Kuopiossa kehitetty kevään mittaan Pasi Remeksen ja hänen kouluttajakollegansa Jukka Vetoniemen yhteistyönä. Ensimmäinen nujuamisen pedagogiikan koulutus oli toukokuun puolivälissä verkkokoulutuksena kaikille halukkaille ja syksyllä jatkuvat kasvokkain Karjalassa koulutukset.
Pasi Remeksen näkemyksiä syventää oma ammatillinen tausta väkivaltaisen nuoren tai asiakkaan kohtaamisen Avekki-kouluttajana, laiminlyötyjen ja kaltoinkohdeltujen lasten ja nuorten kasvattajana ja erityisopettajana, nykyään Valterikoulu Mäntykankaan ohjaavana opettajana ja kouluturvallisuudesta kouluttavana asiantuntijana.
Miellyttävä, turvallinen kosketus
Myös psykologinen puoli on huomioitu: Mäntykankaan psykologi Sonja Pelkonen on ollut mukana kehittämistiimissä.
Hyvin tärkeä ulottuvuus nujuamisessa on miellyttävä, positiivinen kosketus, kosketetuksi tuleminen. Erityisesti kaltoinkohtelua kokeneella on kosketuksen nälkä.
”Lapselle, joka on oppinut poikkeavan koskettamisen kulttuurin kuten ääritapauksessa toisen huomion herättämisen lyömällä tai tönäisemällä, on tärkeä saada kokemus toisenlaisesta kosketuksesta. Kun nujuamisen säännöt ovat selkeät ja ympäristö turvallinen ja rauhallisen aikuisen valvoma, kokeilu vapauttaa ja antaa korvaavia kokemuksia vähitellen”.
”On huikeaa, kun lapsi tai nuori saa kokemuksen hyvästä, positiivisesta koskettamisesta ja oppii luottamaan toisen läheisyyteen vähitellen”, Remes sanoo.
Nujuamisen pedagogiikan koulutuksia tarjoava Valterikoulu on Opetushallituksen alaisuudessa toimiva valtakunnallinen oppimis- ja ohjauskeskus, joka tukee lähikouluperiaatteen toteutumista tarjoamalla monipuolisia palveluja yleisen, tehostetun ja erityisen tuen tarpeisiin.