Antaminen jättää maailmaan ylvään jäljen – toisin kuin ottaminen
Luottamus on varmuutta, ettu00e4 elu00e4mu00e4 kantaa. Se on uskoa siihen, ettu00e4 minun puolellani ollaan, riippumatta siitu00e4, mitu00e4 elu00e4mu00e4 tuo tullessaan. Luottamus saa voimansa puhtaista ajatuksista, joita ajattelemme toisistamme.
Luottamus ilmenee yhteytenä. Kun koen, että olen sinun silmissäsi riittävä, arvokas ja merkityksellinen olento, uskallan kurkottautua oman rajoittuneisuuteni ulkopuolelle. Ilman uskallusta ajatella itselle vierailla tavoilla jää jäljelle vain samanlaisuutta ja sen mukanaan tuomaa taantumista.
Luottamuksen vallitessa sallimme toistemme erilaisuuden, joka on kaiken edistyksen edellytys. Samanlaisuus pitää paikallaan, mutta toisenlaisuus liikuttaa. Tavanomaisuudesta poikkeavat ajatukset auttavat huomaamaan maailmassa sitä, mille olemme aikaisemmin olleet sokeita.
Turvan kokeminen ja luottamuksen lisääntyminen auttavat jakamaan elämän kokemuksellista rikkautta. Jakaminen kannattelee kaikkia osapuolia. Sen sijaan itsellä pidetty elämä kutistaa kokemusmaailmaa. Antaminen jättää maailmaan ylvään jäljen toisin kuin ottaminen.
Jakaminen kannattelee kaikkia osapuolia.
Parhaimmillaan luottamus ilmenee siten, että minä uskaltaudun houkuttelemaan esiin sinun kauneuttasi. Se ei ole minulta pois, vaan kannattelee myös minua. Jotta minä voisin olla täyteläisesti minä, tulee sinun saada olla kaikkea sitä, mitä sinä ainutlaatuisena ihmisenä olet.
Jokaisessa ihmisessä on heikkoutta. Mutta jokaisessa on myös vahvuutta. Mitäpä jos päättäväisesti houkuttelisimme esiin toistemme parhaita puolia – sitä hyvyyttä, kauneutta ja rohkeutta, jota jokaisessa ihmisessä on.
Päättäväinen hyvään sitoutuminen on se, mikä yhteisöjä, yhteiskuntaa ja koko maailmaa kannattelee. Hyvyyttä on mahdollista lisätä maailmaan joka päivä. Ja sitä on jo maailmassa enemmän kuin pahuutta.