Myötätunto on krematoriomestarin tärkeimpiä taitoja
Krematoriomestari Tuomo Korhonen on yksi niistä näkymättömistä käsistä, jotka saavat siunaustilaisuudet ja hautaamiset sujumaan.
Hautausjärjestelijöiden ketjussa Tuomo Korhonen on viimeinen, jonka omaiset voivat tavata ennen kuin poismennyt on haudattu. Niihin hetkiin riittää myötätuntoinen katse.
Virkavuodet ovat opettaneet lukemaan omaisia herkällä tuntumalla, mutta myös tajuamaan, ettei enää tarvitse erikseen keksiä lohduttavia sanoja.
”Siinä vaiheessa ei enää tarvita sanoja, vaan ainoastaan läsnäoloa.”
Kuopiossa siunattavista jo 70 prosenttia tuhkataan. Arkkuhautauksissa omaiset kirjaimellisesti saattavat läheisensä haudan lepoon, mutta tuhkauksissa arkku jää kappeliin siunauksen jälkeen.
”Joidenkin omaisten on vaikea lähteä ja jättää poismennyt siihen yksin.”
Enää ei tarvitse erikseen keksiä lohduttavia sanoja.
Omaiset voivat toki itsekin kantaa tuhkattavan vainajan ulos kappelista. Normaaliaikaan läheiset ovat voineet tulla seuraamaan tuhkauksen alkua krematorioonkin, mutta koronarajoitusten aikaan se ei ole ollut sallittua.
Tuomo Korhonen on ollut hautaustoimessa vuodesta 1987 ja hoitanut krematoriota vuodesta 2012. Korhosen työssä alkuviikko menee tuhkauksissa ja loppuviikko siunaustilaisuuksien järjestelyissä. Kun päätyö ovat tuhkaukset ja niitä tulee viikossa noin 30, tunteet eivät voi olla koko ajan pinnassa.
”On ajateltava niin, että siinä on vain ihmisen ulkokuori ja sielu on jo muualla.”
Yhden vainajan tuhkaus kestää puolitoista tuntia. Tuhkauspäivät ovat yksinäistä puuhaa, mutta Tuomo Korhonen ei synkistele työn takia.
Meidän kuolevaisten on hyvä tietää, ettei krematorioon liity mitään mystistä tai pelottavaa ja että automatisoitua ja juhlallisen hiljaista krematoriota hoitaa inhimillinen ihminen.