Älä unohda ihmistä härpäkkeiden keskellä
Tulevaisuus haastaa meitä monella tapaa. Samalla korostuu inhimillisyyden arvo, muistuttaa futuristi Perttu Pölönen.
Tulevaisuutta visioiva futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölönen korostaa myötätunnon merkitystä nykyteknologian ja väärinymmärtämisen kulta-aikana.
”Keskustelu voi kärjistyä, kun toisen ihmisen reaktioita ei näe. Ruudulta ei saa sitä, mitä kasvotusten saa. Pitää muistaa, että kommenttien takana on toinen ihminen, ja pyrkiä kirjoittamaan viestit ystävällisemmin.”
Lempeys muuttaa ihmisiä ajassa, jossa some usuttaa riitelemään.
Myötätunnolla oppii erilaisuudesta. Välittämällä saa aikaan muutosta.
”On taito olla lempeä sivaltavan tai kampittavan sijaan. Lempeys muuttaa ihmisiä ajassa, jossa some usuttaa riitelemään. Rakkaudesta voi puhua monella tavalla: biologian, historian, talouden ja uskonnon kielellä. Sitä, mitä ymmärrämme vähän, on meillä tapana sanoittaa paljon.”
Pölösen mukaan inhimillisyys vain korostuu, kun digiteknologia lisääntyy arjessamme. Esimerkiksi tekoälykielimalli ChatGPT:n julkaisun myötä on pakko miettiä suhdetta hyvään ja pahaan.
”Ja siihen, mitä me ihmiset osaamme ja miten vuorovaikutus muuttuu.”
On inhimillisen vallankumouksen aika
Futuristina Perttu Pölönen on paneutunut muutokseen.
”Tulevaisuus on usein yllättänyt ihmiset. On pohdittava, millainen maailma on hyvä säilyttää ja mistä ei kannata päästä eroon. Usein lyhyen aikavälin muutos yliarvioidaan ja pitkän ajan muutos aliarvioidaan.”
Pölönen korostaa: älä unohda ihmistä.
”Ihminen sinänsä ei ole muuttunut, vaikka on tullut monenlaista härpäkettä ja sovellusta. Pitäisi olla kriittinen, ettei mennä kauemmas siitä, mikä on merkityksellistä.”
Opimme kantapään kautta, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on paljon korvaamatonta.
Erilaisten käänteentekevien muutosten jatkumossa Pölönen povaa seuraavaksi inhimillistä vallankumousta.
”Toivon, että se olisi jo tapahtunut. Mikään ei kuitenkaan kieli itsestäänselvyydestä, vaan opimme kantapään kautta, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on paljon korvaamatonta.”
”Teknologiat ovat aina muuttaneet elämää. Nyt tekoälyn ja teknologioiden kehitys muuttaa sitä, miten elämme kymmenien vuosien päästä. Meidän pitää kehittää inhimillisiä teknologioita, sellaisia jotka auttavat, tuovat hyvinvointia ja pitävät kaikki mukana.”
Kuka sinua ohjaa?
Vuoden alussa ilmestyneessä Saisinko huomiosi? -tietokirjassaan Perttu Pölönen herättelee pohtimaan somen toimintamekanismeja ja koukuttavuutta.
”Moni ei huomaa, kuinka hienovaraisesti teknologia ohjaa. Vasara kädessä ongelmat näyttävät nauloilta. Kamera kädessä arvioidaan, mikä näyttää hyvältä kuvassa, ja somen äärellä mikä toimii uutisvirrassa. Annamme teknologian kertoa, mitä valita ja arvostaa.”
Somesta jää huono olo, ja silti sinne palataan. Ollaan jo koukussa.
Pölöstä kiehtoo, miten tehokkaasti älypuhelin ja teknologiat muuttavat käyttäytymistä, arvoja ja ajatuksia. Sovellukset ja eri teknologiat ovat yritysten omistamia, ja tällä hetkellä kourallinen jättejä vaikuttaa miljardien ihmisten elämään.
”Sovellus pyrkii aina johonkin yhtiölle kannattavaan. Muutamme arvojamme yhtiön mieleisiksi, emme omien toiveidemme mukaan. Moni huomaa, että somesta jää huono olo, ja silti sinne palataan. Ollaan jo koukussa, eikä se ole sattumaa.”
Annamme teknologian kertoa, mitä valita ja arvostaa.
Pölönen korostaa toimijuuden merkitystä.
”Puhelimella valintoihin tarvitaan vain hipaisu. Koenko, että voin tehdä arvojeni mukaisia päätöksiä? Tunnistanko nämä tilanteet ja mitä niissä teen? Teenkö puhelin kädessä vain sitä, mitä sovellus ehdottaa?”
Vaatii tahtoa ja taitoa pohtia, perustuuko toiminta oikeasti vapauteen vai pakkoon. Pölönen kannustaa miettimään, mitä ihminen haluaa lopulta palvella.
Sovelluksista saa nopeaa karkkia
Yhä harvempi pystyy keskittymään, jos tekeminen ei tunnu hyvältä ja palkitse pikaisesti. Pölönen pitää keskittymiskykyä tulevaisuudessa supervoimana, joka vaatii harjoittelua.
”Olemme totuttaneet aivot nopeaan dopamiiniin. Emme kestä sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Kun oppii kihelmöivään tunteeseen, käsi hakeutuu helposti puhelimeen. Jos mitään merkittävää haluaa saavuttaa, pitää pystyä pitämään työmuistissa monta asiaa. Joidenkin asioiden pitää tuntua vaikeilta ja hankalilta.”
Huomiotaloudessa some ja älylaitteet vain kiihdyttävät huomiokauppaa.
Joidenkin asioiden pitää tuntua vaikeilta ja hankalilta.
”Jokainen haluaa aikasi ja huomiosi ja tekee kilpailussa parhaansa.”
Yhdysvalloissa Piilaaksossa opiskelleena Pölönen tietää, miten valtava älyllinen kapasiteetti on valjastettu houkuttamaan ja koukuttamaan.
”Laitteet tuntevat meidät hyvin ja tarjoavat, mitä haluamme. Kirjat eivät jaksa kiinnostaa, kun on tiktokkia. Tylsä sisältö tuntuu tunkkaiselta, kun on hauskoja vaihtoehtoja, joista saa paljon tekemällä vähän.”
Tarvitaan houkutusten hallintaa ja kulttuurinmuutos
Omassa teknologiasuhteessaan kukin voi miettiä, minkä roolin laitteelle tai tekoälyavustajalle antaa ja mihin haluaa sen itseä ohjaavan. Sovellusten käyttörajoitukset ja ilmoitusasetusten säätäminen voivat auttaa. Yksi laittaa puhelimen purkkiin piiloon. Toinen säätää luurista värit harmaiksi vetovoiman laimentamiseksi. Monet puhdistautuvat älylaitteista ja somesta paastoamalla.
Mihin haluan laitteen tai tekoälyavustajan minua ohjaavan?
Perttu Pölösen mukaan ongelma ei ratkea vain yksilön teoilla, koska juurisyyt ovat muualla.
”Yksilön niskaan ei pitäisi heittää vastuuta näin valtavan ongelman ratkaisemisesta. Tarvitaan sääntelyä ja yhteisiä sääntöjä. On helpompaa suunnitella aikaa kunnioittava turvallinen sovellus kuin saada miljoonat perheet tekemään puhelimenkäyttösääntöjä.”
Pölönen vertaa tilannetta tupakointikulttuurin muutokseen.
”Kesti kymmeniä vuosia, ennen kuin tupakan ymmärrettiin olevan haitallista. Myös some luo riippuvuutta. Nyt someen on annettu rajaton pääsy pienestä pitäen. Pitää tunnistaa myrkylliset ominaisuudet ilman, että leimaa koko somea pahaksi.”
Pitää kehittää inhimillisiä teknologioita, jotka auttavat, tuovat hyvinvointia ja pitävät kaikki mukana.
Tuotteiden ja palvelujen suunnitteluun tarvitaan lisää moniammatillisuutta.
Jos nyt rakennettaisiin alusta miljoonille ihmisille, tehtävä pitäisi Pölösen mielestä antaa ainakin opettajille, psykologeille, sosiologeille ja humanisteille – ei vain nuorille koodarimiehille.
”Olemme insinöörien pöydillä ratkaisseet monia ongelmia, mutta emme ole ymmärtäneet palveluiden psykologisia, sosiaalisia ja kielellisiä seurauksia. Teknologioiden kehitykseen tarvitaan enemmän erilaisuutta.”