”Miten jakselet?” kysyy nuorisotyönohjaaja
Nuorisotyönohjaaja Tiitus Lahden työpäivä täyttyy monista pienistä merkittävistä tapaamisista eri ikäisten kanssa.
Huhtikuisena arkiaamuna Nilsiän seurakuntatalon eteisessä mies kuroo tyynynpäällistä kiinni luovalla ratkaisulla: kynä toimittaa neulan virkaa, lanka on kiinni teipillä. Ilmiselvästi partiolainen, joka on aina valmiina.
”Saadaan nyt vapaaehtoisen tekemä tyyny käyttöön”, tuumaa kynäneuloja Tiitus Lahti, seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja tosiaankin pitkän linjan partiolainen, Kinahmin Kiipijä.
On tärkeää tavata ja jutella.
Seurakuntatalolla Lahti tapaa viikoittain hyvinkin eri ikäisiä ihmisiä. Nilsiässä yli 20 vuoden työuran aikana tuttuja ja verkostoja on siunaantunut kiitettävästi.
”Hienoa, kun olet keräämässä”, Lahti kiittää seurakuntalaista, joka lähtee Yhteisvastuu-liivi päällä toteuttamaan kirkon suurkeräystä paikalliseen markettiin.
”Pitäisi alkaa kirjoittaa saarnaa ensi sunnuntaiksi. Teen samasta aiheesta myös hartauskirjoituksen paikallislehtiin.”
Ennen niitä on käytävä koululla ja ohjattava isoseksi kouluttautuvia nuoria. Päivään tuli yllättäen myös hartaushetki käsityöpiirissä.
Keksejä ja kohtaamisia koululla
Puolilta päivin nuorisotyönohjaaja suuntaa yhtenäiskoululle koulupäivystykseen. Ennen lähtöä on tulostettava mukaan julisteita kevään retkestä. Sen yksityiskohdista pitääkin istua sopimaan kaupungin kollegan kanssa.
”Viime vuoden Yhteisvastuussa kerätyillä varoilla teemme nuorten retken Pohjanmaalle Powerparkiin.”
Tämäkin on yksi tapa taklata yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta.
Nilsiään yhtenäiskoulun nuorisotilassa kaupungin nuorisonohjaaja Harri Nyholm on jo keitellyt kahvit. Toinen yhteistyökumppani on kertomassa nuorille alueen vaikuttamismahdollisuuksista.
Nuoria virtailee välitunnin viettoon. Pingis pomppii, biljardi poksahtelee. Puhe sorisee, juttu iskee. Ollaan, hengataan. Nuorisotilan ovensuu on kenkien ja reppujen kuorruttama.
Läsnäolo on työn ytimessä.
Lahti seurailee pelaajia keksipussi kädessään. Keksit tekevät kauppansa. Välillä saa puuttua nuorten rajumpiin puheisiin, kuten ajattelemattomaan ampumistokaisuun ja voimasanojen tärskähtelyyn. Olla aikuisena järjen äänenä.
”Mitä kuuluu? Miten jakselet?”
Pientä juttua tulee myös koulun aikuisten kanssa. Läsnäolo ja juttelu on työn ytimessä.
Rippikoululaiset käyvät pyytämässä unohtuneita merkintöjä kirkkokäynnistä. Muutama sana vaihdetaan siitä, mitä kirkosta jäi mieleen.
”Merkinnät ovat tärkeitä, ettei tarvitse pelätä ylimääräisiä tehtäviä.”
Koulupäivystyksen aikana puolessa tunnissa nuoria voi käydä 40–60.
Soi kunniaksi Luojan
Kun nuorisotila hiljenee, Tiitus Lahti hurauttaa seurakuntatalolle. On alkanut se käsityöpiiri, johon Lahti sai pikaisesti kutsun hartautta pitämään. Hän siirtyy tottuneesti pianon ääreen ja veisataan virsi. Hartaudessa viivähdetään vanhassa kielessä, historiassa ja Raamatussa.
Muistetaan toista iltarukouksessa!
Lopuksi toivevirtenä lauletaan Soi kunniaksi Luojan. Virsi kiitoksen tuo näpertäjien mieleen ennen piirissä käyneen, sairauden vuoksi pois jääneen seurakuntalaisen. Ilmassa on ikävää, surua ja yhteisiä muistoja.
”Iltarukouksessakin voidaan häntä muistaa”, Lahti sanoo ja muistuttaa pääsiäisen tyhjän haudan lohdusta.
Näpertäjät tekevät ystävälle kortin, Lahti lupaa laittaa nimensä siihen. Kankaanpainanta ja ompelu jatkuvat, kun Lahti siirtyy toimistoonsa lukemaan sähköpostit ja editoimaan Nilsiän mopoilualueesta kertovaa videota.
Työpöydällä pärisee mopoja
Mopoalueen kehityskaarta esittelevä video on vielä ääni- ja kuvapalasina leikkauspöydällä. Itse mopoalue on nyt käytössä viidettä kesää.
”Näitä alueita on vähän, ja tämä on Pohjois-Suomen paras”, mopoalueen aktiivisena puuhamiehenä toiminut Lahti kehaisee.
Yhteistyöllä nuorten unelma ja yhteinen paikka tulee todeksi joka vuosi enemmän.
Tänään Lahti alkoi tehdä hakemusta talkoorahasta, jonka turvin saataisiin mopoalueelle nuotiopaikka ja varaston teko alkuun. Tarvitaan talkoolaisia ja yhteistyötä, jotta nuorten unelma ja kyläyhteisön yhteinen paikka tulee todeksi joka vuosi enemmän.
Videosta tulevat mieleen myös Nilsiän kirkon suoratoistolaitteet.
”Tulikin juuri vuosi täyteen, kun aloitettiin jumalanpalvelusten säännölliset striimaukset. Siinä olisi juhlan aihe. Me tykätään aina juhlia, kun on aihetta.”
Kun pystyy iloitsemaan yhdessä, saa vastapainoa myös työn raskaille puolille.
Nuorten kanssa tuttuja aiheet laidasta laitaan
Yksi isoimmista paloista Tiitus Lahden työtä on rippikoulu. Tänä kesänä Järvi-Kuopion seurakunnassa ripareita on kuusi, joiden vastuut on jaettu nelihenkisen nuorisotyönohjaajatiimin kesken. Kesäkuun leiri on Lahden uralla 83:s. Tuota pikaa on sovittava tapaamiset rippikoululaisten koteihin, kuten Järvi-Kuopion seurakunnassa on tapana.
”On tärkeää tavata perhettä ja jutella, miltä riparille lähtö nuoresta tuntuu.”
On monenlaista tarinaa, vointia, perhetilannetta ja kysymystä maan ja taivaan väliltä.
Mutta pian on pistettävä patongit paistumaan, koska koulun päätyttyä alkaa isoskoulutus.
On monenlaista tarinaa, vointia, perhetilannetta ja kysymystä maan ja taivaan väliltä.
”Mitä kuuluu? Mistä haaveilet kesällä?” Lahti kysyy koulutukseen tulleelta nuorilta.
Tutuksi tulleet neljä ysiluokkalaista kertovat kuulumisiaan avoimesti. On kokeita, mopoa, konserttia, reissuja ja muuttoja. Niin myötä- kuin vastamäkiä.
Tällä kertaa koulutuksessa harjoitellaan raamiksen ohjaamista. Istutaan rennosti säkkituoleihin, otetaan Raamatut esiin ja syvennytään laupiaan samarialaisen tarinaan ja lähimmäisenrakkauteen.
“Keskustellessa saa pöllyttää asioita. Rippikoulussa nuoret voi kysyä vaikeitakin kysymyksiä”, Lahti muistuttaa isosille.
Parin viikon päässä häämöttävä isosten leiri puhuttaa. Raamiksen lopuksi Lahti nappaa kitaran eikä toivebiisiä tarvitse kauaa kysellä: Mestaripiirros soi jokaisesta säkkituolista. Sen jälkeen on yhteinen Herran siunaus.
Rippikoulussa nuoret voivat kysyä vaikeitakin kysymyksiä.
Päivän loppusuoralla nuorisotyönohjaaja avaa seurakuntatalon ovet nuorteniltaan tuleville. Kuusi nuorta tulee hakemaan merkintää riparipassiin. Jutut kiertyvät riparin ympärille, välillä pelaillaan biljardia, lätkää ja Unoa ja jutellaan jaksamisesta.
Kun kello lyö kuusi, on aika päättää monien kohtaamisten päivä. Seuraavana päivänä auton keula suuntaa kohti Tuusniemeä. Siellä kokoontuvat työkaverit ympäri Järvi-Kuopion laajaa seurakuntaa.
