Koulukiusattu Hugo Korhonen voimaantui luonnossa ja löysi sieltä itselleen myös ammatin
Kuopiolainen Hugo Korhonen on vasta 19-vuotias, mutta kokenut jo monenlaista – niin hyvässä kuin pahassakin.
”Minua kiusattiin oikeastaan koko peruskoulun ajan. Oli paljon kiinni opettajasta, että puututtiinko siihen. Toisilla oli nollatoleranssi, toisilla taas ei.”
Tällä hetkellä nuori mies viettää välivuotta lukiosta, sillä aika menee nyt paljolti muuhun kuin opiskeluun. Viime vuosina Korhonen on nimittäin katsellut maailmaa yhä useammin kameran linssin läpi ja valokuvaus on vienyt mennessään. Luonto ja sen kuvaaminen on tarjonnut Korhoselle keinon keskittyä muuhun kuin ikäviin koulukokemuksiinsa.
Fyysinen väkivalta ei ole kiusaamista?
Korhoselle ei koskaan kunnolla selvinnyt, miksi häntä kiusattiin.
”Olin hyvä koulussa ja se saattoi herättää kateutta. Tai ehkä minulla oli jotain muuta sellaista, jota kiusaajat kadehtivat. En tiedä, syitähän aina löytyy.”
Jos kiusaamiseen puututtiin koulussa, se ei johtanut pitkäaikaiseen tilanteen rauhoittumiseen.
”Kaikki jatkui, kun opettaja käänsi selkänsä.”
Korhonen muistelee, että opettajan puhutteluissa kiusaajat sanoivat vain: ei me tiedetty, että se on kiusaamista.
Olen tarkka siitä, kenet päästän lähelleni.
”Aika erikoista, kun ottaa huomioon, että kiusaaminen ilmeni fyysisenä väkivaltana”, Korhonen hymähtää.
Kiusaaminen on jättänyt jälkensä ja joidenkin jälkien kanssa Korhonen kamppailee vieläkin.
”Huomaan sen omassa käytöksessäni tietyissä tilanteissa. Ilman ikäviä kokemuksia käyttäytyisin eri tavalla ja pystyisin olemaan enemmän oma itseni.”
”Olen nykyään myös tarkka siitä, kenet päästän lähelleni. En halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa tulee huono fiilis tai jotka ovat kauhean negatiivisia.”
Luonnossa mieli rauhoittuu ja ikävät kokemukset painuvat taka-alalle
Viisi vuotta sitten Korhonen vietti kesää mökillä serkkunsa kanssa, kun horisontissa näkyi lähestyvä saderintama.
”Serkku haki kameransa ja kuvasi maisemaa. Silloin mietin, että onpa siistiä, kun mielenkiintoisen hetken saa taltioitua ja sitä voi katsella vielä jälkikäteenkin.”
Korhonen alkoi YouTuben kautta perehtyä valokuvaukseen ja kameroihin.
”Kuopiossa on paljon luontoa ja sinne minä pakenin kameran hankittuani. Luonnossa pystyin rauhoittumaan ja irrottautumaan ahdistavista koulukuvioista.”
Syntyi halu suojella luontoa.
Luonnon kuvaamisesta tuli Korhoselle henkireikä monella tapaa.
”Minua kiusattiin melkein kaikesta mahdollisesta. Aina, kun jotain yritin, tuli kiusaajilta tyrmäys. Kuvaamisesta ei kuitenkaan kiusattu, sillä kukaan ei tiennyt siitä mitään. Sain pitää sen asian itselläni ja kehittää taitojani.”
”Vietin paljon aikaa luonnossa ja aloin arvostaa sitä yhä enemmän muutenkin kuin vain pakopaikkana. Minulle syntyi halu suojella luontoa.”
Haluan rohkeasti seurata omaa polkua
Korhonen on kuvannut luontoa ja sen ilmiöitä kaikkina vuodenaikoina. Lähiluonnon lisäksi hän on tehnyt reissuja Lappiin ja myös ulkomaille.
”Lappi on lempipaikkani Suomessa, siellä on hienoja maisemia ja värejä. Tykkään myös Norjan ja Itävallan vuorista.”
Otoksillaan Korhonen on osallistunut pariin valokuvakilpailuun ja päässyt toisessa finaaliin. Hän on saanut myytyä kuviaan ja solmittua yhteistyösopimuksia muutamien yritysten kanssa.
”Nyt pitää takoa, kun rauta on kuumana. Aion panostaa täysillä kuvaamiseen. Perhe ja sukulaiset vähän kauhistelevat, kun en aio edetä perinteisen kaavan mukaisesti lukion kautta jatko-opintoihin. Haluan kuitenkin tehdä rohkeasti omia ratkaisuja.”
”Olen tietyllä tapaa jopa kiitollinen kiusaajilleni, sillä ilman heitä en ehkä olisi löytänyt tätä polkua.”
Hyvää kannattaa kierrättää
Nuoresta iästään huolimatta Korhonen suhtautuu omaan tekemiseensä hyvin kypsästi.
”En kuvaa vain esteettisistä syistä ja rahan vuoksi. Toivon, että tekemisilläni on jokin suurempi merkitys. Siksi haluan kuvillani herätellä ihmisiä arvostamaan ja varjelemaan luontoa sekä inspiroida heitä tekemään kestäviä valintoja.”
Luonto ja ihminen voivat toimia hyvin yhdessä.
”Usein luontokuvissani on mukana ihminen, mutta hyvin pienenä. Yritän näin tuoda esille sitä, että luonto ja ihminen voivat toimia yhdessä. Jos ihminen kohtelee luontoa hyvin, kohtelee luonto ihmistä hyvin.”
Hyvää Korhonen pyrkii tekemään myös kuvista saamillaan tuloilla. Osan tuotoista hän on lahjoittanut muun muassa puidenistutusprojekteihin kehitysmaissa.
”Jonkin verran olen myös ostanut muiden kuvaajien teoksia ja sillä tavalla yrittänyt jeesata heitä eteenpäin.”
Tunnelin päässä on aina valoa
Kiusaamiskokemukset eivät ole sammuttaneet Korhosen uskoa parempaan huomiseen tai tehneet hänestä pelokasta.
”Voisin tietysti käyttää aikani pohtimalla sitä kaikkea kauheaa, mitä minulle on tapahtunut. Mieluummin kuitenkin keskityn siihen, että hienojakin asioita on tapahtunut ja tapahtuu toivottavasti myös jatkossa.”
En halua pilata elämääni pelkäämällä.
”Olen joskus kuullut sanonnan, jonka mukaan rohkea ritari kuolee kerran, mutta pelokas monta kertaa. Se on minusta aika hyvin sanottu, en halua pilata elämääni pelkäämällä.”
Entä millaisia rohkaisun sanoja Korhonen haluaisi sanoa muille kiusatuille?
”Siihen kannattaa luottaa, että tunnelin päässä on aina valoa, vaikka sitä ei nyt näkisikään.”